Yksi syy hankkia tämä edullinen maalilla töhritty yksilö oli se, että aikomuksenani oli joka tapauksessa maalata se. Pyörän pystyisi kyllä maalarinteipin avustuksella rajailemaan niin, että maalauksesta saisi (kauempaa katsoen) kohtuullisen siistin purkamatta fillaria, mutta minä tähtään kriittistäkin silmää miellyttävään lopputulokseen ja se tarkoittaa, että kaikki osat täytyy irrottaa rungosta. Toinen syy purkamiselle on, että tulen korvaamaan ison osan pyörän osista kevyemmillä.
Helkaman tehtaalla yhden jopon kasaaminen vielä tekijästä riippuen 12-20 minuttia, mutta 82-osaisen pyörän purkaminen ei käynyt minulta likimainkaan näin vauhdikkaasti. Aikaa meni nimittäin kolmisen tuntia, mistä osa meni tosin kuvien ottamiseen, työkalujen etsimiseen, irrotusöljyn imeytymisen odotteluun, avaussuuntien varmisteluun googlaamalla ja lopuksi myös maalattavien osien pesemiseen.
Satulatolppa
Satulatolppa eli istuinkannatin lähtee todella helposti irti. Ensin avataan sen pikalinkulla varustettu kiristin ja normaalin korkeudensäätön sijaan vedetäänkin koko putki pois rungosta. 35,6 mm kiristinpanta lähtee myös irti ylöspäin vetämällä. Kuvan kannatin ei muuten ole alkuperäinen, vaan aiempi omistaja oli uusinut sen jossain vaiheessa – kenties aiempi oli varastettu?
Jos tolppa ei kiristimen löysyttämisestä huolimatta liiku ensinkään, niin äläpä huoli, tilanteen korjaamiseen löytyy keinoja. Ja vielä rajumpia keinoja.
Satulatolpan sovite
Tämän jälkeen näkyviin jää soviteholkki (eng. reducer tai shim), joka sovittaa halkaisijaltaan hyvin yleisen 27,2 mm satulatolpan rungon satulaputkeen, jonka ulkohalkaisijaksi mittasin 35,5 – 35,6 mm mittauskohdasta riippuen. 2 mm seinämävahvuudella sisäosan halkaisija on tällöin 31,5 – 31,6 mm tienoilla.
Soviteholkin irrottaminen saattaisi onnistua esimerkiksi siirtoleukapihdeillä, mutta sovitin ja rungon maalipinta säilynee paremman näköisenä jos sen irrottaa liukuvasaralla, jollaisen onneksi hankin taannoin pohjaan jumittuneen satulatolpan nostamista varten. Ei siis aivan turha työkaluostos, koska tarvitsin sitä jo toistamiseen 🙂 .
Liukuvarasan toimintaperiaate on sellainen, että keskellä olevaa painavaa mötikkää liu’utetaan tangon kärjestä kohti perää, siten että se lopulta törmää kahvaosaan, mikä aikaansaa terävän vedon tangon toiseen päähän kiinnitettyyn kappaleeseen. Vähän kuin käänteinen vasara.
Sarjasta löytyi onneksi sopivan kokoinen vetopää.
Koukku siis holkin alareunan alle..
.. ja muutaman vetäisyn jälkeen alumiinien holkki irtoaa siististi, joskaan ei alaosaltaan järin siistinä.
Jos pidit artikkelista, niin käypä vielä tykkäämässä Facebook-sivustani, niin et missaa tulevia juttujani! 🙂
