Jopon rungon keventäminen – mission impossible?

Jopossa on HiTen-teräsrunko. HiTen taas tulee sanoista high tensile steel, eli suuren vetolujuuden teräs. Webistä ei tahdo helposti löytää määritelmää HiTenille, yhdessäkin keskustelussa kerrottiin HiTenin olevan jonkin verran vahvempaa kuin peruslaadun teräs. Ilkikurisesti voisi siis sanoa, että jopon runko on siis tehty hieman kehnointa terästä paremmasta materiaalista. Tarpeeksi järeillä rakenteilla lopputuloksena on kuitenkin kestävä, mutta painava runko. Jopon 50-vuotisjuhlajulkaisussa kehutaan, että rungon pystyputkeen on hitsattu tukiputkia, joiden ansiosta runko kestää normaalin kahden miljoonan iskun EU-vaatimuksen sijaan peräti 10 miljoonaa iskua.

HiTenin suurin etu pyörävalmistajalle on kuitenkin se, että se on halpaa, eli kaikki edullisimman pään markettipyörät vaikuttavat järjestään olevan tästä teräslaadusta valmistettuja. Alibabasta esimerkiksi saa viidellä dollarilla kiinalaisen city-pyörän teräsrungon. Lähellekään näin halvalla sellaista ei tosin saa suomeen tilattua, sillä normaalien maksujen päälle tullenee 48,5% polkumyyntitulli.

Ja sitten onkin jo aika nostaa kissa pyödälle ja suunnata valokeila virtahepoon olohuoneessa, jopon runko painaa nimittäin peräti 3684 grammaa. Tämä ei välttämättä kuulosta äkikseltään pahalta, mutta kun vertailukohdaksi otetaan hiilikuidusta valmistettu Trekin Emonda SLR -maantierunko, joka painaa levyjarruversionakin vain 655 grammaa, niin onhan se jo melkoinen ankkuri. Alumiiniset, jäykkäperäiset maastopyörän rungotkin vaikuttaisivat Bike-Discountista katseltuina asettuvan massaltaan 1700-2200 gramman välimaastoon.

Jopon runkoa on paha mennä keventämään metallia poistamalla (ainakaan heikentämättä sitä), joten se täytynee vain hyväksyä sellaisena kuin se on. Game over. Huippukevyttä pyörää joposta ei saa mitenkään, kun liikkeelle lähdetään puolentoista-kahden kilon takamatkalta verrattuna alumiinirunkoon. Se, mitä on tehtävissä, on suihkaista jotain tyylikkäämpää maalia pintaan ja valita muut osat kevyimmästä päästä. Tässä kohtaa tulikin mieleen vanha jenkkiautoharrastajien sanonta: ”Jos ei se kulje, kromaa se!”

Ajatusleikkejä

No, tietysti koko rungon voisi korvata kevyemmällä, mutta voiko sitä tällöin enää kutsua jopoksi? Likimain jopon näköisen teräsrungon voisi teettää jollain pyöränrunkopajalla, ”parempien pyörien” vahvemmasta kromimolybdeeniteräksestä valmistettuna se olisi HiTen-runkoa selvästi kevyempi koska riittävä lujuus saavutettaisiin vähäisemmällä määrällä terästä. Olisi myös erittäin mielenkiintoista nähdä, millainen kaupunkipyörän runko voisi syntyä nestemuovauksella.

Terästä selvästi kevyempi materiaali on alumiini, joka on tiheydeltään vain kolmasosan teräksen tiheydestä. Tarkalleen ottaen litra alumiinia painaa seosaineista riippuen 2,64–2,81 kg, siinä missä sama määrä terästä painaa 7,75 – 8,05 kg. Alumiinirungon seinämävahvuuksien täytyy kuitenkin olla terästä suurempia, mutta ei kuitenkaan kolminkertaisia, eli lopputuloksena alumiinirunko on tyypillisesti teräsrunkoa kevyempi. Esimerkiksi puolalainen Bike Mielec valmistaa tilaustyönä asiakkaan piirustuksista alumiinirunkoja. Helkamakin luultavasti tiedosti jopon teräsrungon painon ja valmisti (oletettavasti) kevyemmällä alumiinirungolla varustettua jopo3-mallia vuosina 2009-2012. Tämän pyörän Helkama tosin haluaisi varmasti unohtaa, sillä se sai tänä vuonna melkoisesti negatiivista julkisuutta rungon katkettua ajossa. Linkedinistä löytyy melko asiantuntevan oloinen analyysi ongelmasta otsikolla Miksi Jopo hajosi? Virallinen Helkaman tiedote asiasta taas on täällä. Kaiken kaikkiaan, pätevällä suunnittelulla ja toteutuksella alumiinia pidetään kuitenkin best buy -materiaalina keveyttä tavoiteltaessa.

Hiilikuitu on monella tapaa optimimaalinen materiaali pyörän runkoon ja pyörävalmistajien huippumallit onkin pääsääntöisesti valmistettu siitä (pl. Pole). En kylläkään tiedä ensimmäistäkään jopon mallista kaupunkipyörää, jonka runko olisi tehty hiilikuidusta. Tämän markkinaraon hyödyntämistä hillitsee aika tehokkaasti hiilikuiturungon massatuotantoa varten tarvittavan muotin noin 60 000 – 100 000 dollarin hinta. Hiilikuituosien valmistaminen vaatii myös aika paljon käsityötä ja aikaa, eli lopputuloksena runko olisi melkoisen kallis. Pyörän hinta nousisi arvatenkin satoja euroja kalliimmaksi kuin perusmalleilla, mikä ei tekisi hyvää menekille. Vai maksaisitko itse 180 euron Baana Suokista 650 euroa jos se olisi varustettu hiilikuiturungolla ja painaisi 2,5 kiloa vähemmän kuin teräsrunkoinen?

Täältä löytyy englanniksi enemmän asiaa eri runkomateriaaleista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *