You are currently viewing Keulamerkki pyörään 3D-tulostimella

Keulamerkki pyörään 3D-tulostimella

Lankomies täyttää 50 vuotta ja vaimo ehdotti, että antaisimme hänelle lahjaksi yhden minun pyöristäni. Hetkinen, hetkinen – tunnetustihan pyöräharrastajallehan oikea määrä pyöriä on N+1, jossa N on nykyisten pyörien määrä. Äkikseltään siis oudoksuttava ehdotus vähentää pyörien määrää, mutta onhan noita fillareita kieltämättä kertynyt pieneen talliini jo reippaanlaisesti, joten ehkä ei yhden menetys vielä kirpaise kovinkaan pahasti. Näin ainakin toivon. Valinta kohdistui ensimmäiseen isompaan projektiini eli vm. 1985 Helkama kulkuriin pohjautuvaan Baaripyörä Delux Mark I:n, mutta päätin tehdä siitä hieman persoonallisemman suunnittelemalle siihen uniikin keulamerkin ja tulostamalla sen 3D-printterillä.

Ensimmäinen tehtävä oli valita netistä sopiva koriste pohjaksi vektoripohjaisessa svg-muodossa ja sellainenhan löytyi täältä. Latasin tämän jälkeen kuvan ilmaiseen Inkscape-editoriin ja korvasin keskellä olevan tekstin asiaankuuluvammalla.

Tallennuksen jälkeen importtasin svg-tiedoston webbiselaimessa pyörivään mainioon, helppokäyttöiseen ja ilmaiseen 3D-suunnitteluohjelmaan, joka löytyy osoitteesta tinkercad.com. Valitettavasti ohjelman kyvyt ovat rajalliset ja totesin, että sillä ei saa taivutettua merkkiä pyörän keulan emäputken 34,2 mm halkaisijaa vastaavalle kaarelle. Jonkinlainen köyhän miehen versio tosin kyllä onnistuisi.

Niinpä päädyin siirtymään isojen poikien suunnitteluohjelmaan eli Autodeskin Fusion 360:n, jonka ensimmäinen vuosi on ilmainen yksityiskäyttäjälle. Ohjelma on äkikseltään kohtuullisen hankala käyttää, mutta toisaalta sillä onnistuu sitten jo tehdä ihan ammattitason suunnitteluakin. Yhden illan opiskelulla ja tämän opetusvideon katsomalla onnistuin lopulta pyöräyttämään svg:ni sylinterin ympärille ja vielä poistamaan sylinterin ennen kuin exporttasin mallin 3D-tulokseen sopivassa .stl-muodossa ulos ohjelmasta.

Vasta tässä vaiheessa huomasin, että U-kirjain jäisi tulostamisen jälkeen kellumaan ilmaan tyhjän päälle, mikä melko tavalla hankaloittaisi merkin liimaamista pyörän keulaan. Fusionilla tukien lisäämistä en halunnut alkaa opiskelemaan, joten latasin .stl:n suosikkiohjelmaani tinkercadiin ja lisäsin sillä muutamassa minuutissa useita ohuita kannattimia tukevoittamaan rakennetta (kuvassa punaisella).

Tämän jälkeen olikin aika käynnistää 3D-mallin tulostettaviin kerroksiin jakava slicer-softa Cura ja ladata lopullinen .stl siihen. Ongelmia tuotti valita, että missä asennossa tällainen kappale kannattaisi tulostaa, päädyin lopulta laittamaan sen pystyyn, jolloin tukirakenteita ei alle tarvitse tulostaa aivan valtavasti. Toiseksi paras vaihtoehto olisi ollut ehkä tulostaa naamapuoli alaspäin, mutta tällöin tästä näkyville jäävästä puolesta ei olisi tullut aivan tasainen ja se olisi luultavasti vaatinut pakkelia ja hiontaa. 100% täytöllä Cura arvioi materiaalin kulutukseksi 7 g ja tulostusajaksi parhaalla laadulla kolmisen tuntia. Materiaalin hinnaksi tulee vain noin 17 senttiä jos/kun sen ostopaikkana on Clas Ohlson. Ebaysta saa toki halvemmallakin. Tulostusmateriaaliksi eli filamentiksi valitsin PLA:n, sillä siihen tarttuu maali tiemmä tiukemmin kuin vahvempaan PETGiin, jota minulta olisi myös löytynyt. Jos PLA ja PETG eivät sano mitään, niin katso täältä infoa.

Kuvassa olevat punaiset alueet ovat sellaisia, joiden alle slicer luo tukirakenteita, tyhjän päälle kun hieman hankala tulostaa.

Tulostaminen onnistui kohtuullisen hyvin eli mikään osa merkistä ei jäänyt repsottamaan tai muuttunut narukeräksi. Merkin alaosaan tuli vähän tummaa väriä aiemmin tulostimessa olleesta mustasta PETG-filamentista, mutta sehän jää onneksi maalin alle. Tuli taas todettua, että PLA on haurasta muovia, koska onnistuin katkaisemaan pari sakaraa tukirakenteita irrottaessani, vaikka tein merkistä kohtuullisen paksun (2,2 mm). Pikaliima kiinnitti kuitenkin irronneet osat hetkessä takaisin paikoilleen.

Jos minulla olisi ollut ohut kynsiviila, niin tässä kohtaa olisi voinut koettaa viilata pieniä epätakaisuuksia pois. Tyydyin siis vain karhentamaan maalattavan pinnan karhunkielellä, jonka päällä merkki on yllä olevassa kuvassa.

Maalaus meni siten, että pohjalle suihkutin kilikalista Mastonin harmaata 2K TWO-pohjamaalia. Pohjamaalin kuivuttua päälle tuli Bilteman vannehopeaa ja hetkisen odottelun jälkeen vielä kirkasta akryylilakkaa.

Seuraavana päivänä olikin jo aika liimata merkki pyörän keulaan, jonka käänsin pyöränkorjaustelineessä osoittamaan kattoa kohden. Sekoittelin jälkikäteen arvioiden aivan liian ison satsin epoksiliima, jonka levitin merkin takapuolelle ja asettelin sen sitten pyörän emäputkeen. Tarkoitukseni oli maalarinteipillä kiristää merkki liimauksen ajaksi paikoilleen, mutta liimaa tursusi merkin ympärille niin reilusti, että maalarinteippi olisi liimautunut joko siihen tai pyörän runkoon kiinni. Nitriilikäsineillä suojautuneena pidin sitten käsin merkkiä kiinni sen aikaa, että se jämähti paikoilleen, mikä epoksiliiman tapauksessa tarkoittaa noin kymmentä minuuttia.

Vaikka kuivunutta kirkasta liimaa jäi nyt tarkkasilmäisten bongattavaksi, on lopputulos on mielestäni kuitenkin kelvollinen ja ainakin yksilöllinen :).


Jos pidit artikkelista, niin käypä vielä tykkäämässä Facebook-sivustani, niin et missaa tulevia juttujani! 🙂

Leave a Reply