You are currently viewing Konkeli kunnostaa: Occano U317 – Pientä tuunausta ja parantelua “halvalla”

Konkeli kunnostaa: Occano U317 – Pientä tuunausta ja parantelua “halvalla”

Veljentytär toivoi itselleen violettia pyörää ja suunnitelmissani oli tehdä sellainen lahjaksi jostain vanhasta joposta. Tori.fi:tä selatessani silmiini osui kuitenkin kunnostusta kaipaava kauniin metallinvioletti Stadium-urheiluliikkeen omaa Occano-merkkiä oleva nuorisopyörä, joka oli vieläpä tarjolla hyvin kohtuulliseen 20 euron hintaan. Helppo ja halpa projekti siis tulossa, tai näin ainakin toivoin.

Poikkeuksellisen halvan pyörän ostamisessa on aina se vaara, että pyörä saattaa olla varastettu. Tässä tapauksessa myyjä oli pitkään torissa rekisteröityneenä ollut nainen, joka asui omakotitalossa. Hänen miehensä oli kuulemma luvannut ostaa tyttärelle uuden pyörän väsähtäneen tilalle. Vaikka pyörän (lukitsemattomaan) runkolukkoon ei löytynyt avaimia, pidin kertomusta ja myyjää luotettavana ja ostin pyörän.

Halvalle hinnalle oli tietysti myös syynsä, eli pyörässä oli tarkemmin tutkiskellessa havaittavissa seuraavanlaiset puutteet:

  • Etulokasuoja puuttui
  • Takaheijastin puuttui
  • Etuheijastin puuttui
  • Toisesta vanteesta puuttui heijastin
  • Etujarrukahva poikki
  • Etujarrun vaijeri roskiin heitettävässä kunnossa
  • V-jarrujen toinen puoli ei palauttanut laisinkaan
  • Toinen tankotuppi kadonnut
  • Ketju umpiruosteessa
  • Soittokello kamalan näköisessä kunnossa
  • Runkolukkoon ei avaimia
  • Takarenkaan kumi puhki
  • Naarmuja, hapettumia ja ruostetta siellä täällä
  • Molemmat renkaat käyttökelpoisen rajamailla, eli hilseilyä ja lohkeilua havaittavissa kyljissä

.. eli kaiken kaikkiaan pikkuvikoja, heleppo korjata! 🙂 Valittavasti en tullut ottaneeksi kuvia pyörästä sellaisena kuin sen ostin, joten tässä kohtaa joutuu itse kukainenkin turvautumaan omaan mielikuvitukseensa.

Puutteiden kimppuun

Heijastinongelmat oli helposti ratkaistu, niitä kun saa lähimarketistakin. Kaikki hankkimani heijastimet ovat kotimaisen Herrmansin valmistamia, ja itse asiassa muiden valmistajien heijastimia ei kaupoista tunnu juuri löytyvänkään. Etuheijastin maksoi 2,99€ ja puolaheijastinpari 2,90€. Tarakastakin puuttui heijastin, mutta päädyin poistamaan koko ruosteisen ja naarmuisen tarakan (painon säästöä ja tyylin lisäystä) ja ajattelin asentaa pyörään miljoonalaatikostani löytyneen satulatolppaan kiinnittyvän heijastimen. Pahaksi onneksi se oli tarkoitettu 30,9 mm tolpalle ja Occanossa on taas vähän harvinaisempi 25,4 millinen tolppa ja eli heijastimen kiinnityspanta jäi reilusti väljäksi.

Houston, we have a problem

Vaan tämähän ei ole ongelma eikä mikään 3D-tulostimen omistajalle, joten suunnittelin sopivan sovittimen ja printtasin sen. Materiaalia kului 7 grammaa ja sen hinnaksi tuli 17 senttiä.

Nyt pysyy

Kesäkuusta eteenpäin pyöristä tulee pimeällä löytyä myös takavalo, mutta se on sen ajan murhe se.

2,5 sormella käytettävä Promax-etujarrukahva löytyi Biltemasta yllättävän edullisesti 8,50 eurolla. Mukana tuli toinenkin puolen kahva, mutta se jäi varastoon odottamaan sopivaa pyörää. Viimeistely on noissa kahvoissa hieman suurpiirteistä, mutta eipä tuohon hintaan voi parempaa varmaan odottaakaan. Toimii kuitenkin ainakin uutena ihan hyvin ja kahvan etäisyyttä tangosta voi säätää, mikä on tärkeää lyhytsormisille kuskeille. Samasta paikasta hankin myös uudet v-jarrut, jotka maksoivat 10,50€. Paketissa oli sekä etu- että takajarrut ja jälkimmäiset jäivät nyt käyttämättä. Biltemasta olisi ollut sama ostaa myös uusi jarruvaijeri, mutta olin sen ostanut jo aiemmin hieman kalliimmalla (3,49€) Prismasta.

Kullanvärinen soittokello löytyi myös miljoonalaatikostani, olin sen jostain joskus hankkinut johonkin projektiini, mutta lopulta jättänyt käyttämättä. Hintaa en muista, joten tämä oli “ilmainen”.

Ketjuksi hankin aidon Shimanon mallia CN-NX10, rahaa paloi 7,99€, mikä on vain muutaman euron enemmän kuin mitä aivan halvimmat merkittömät ketjut maksavat. Tämä malli on hopean sävyisenä kivan näköinen ja korroosiokaan ei siihen iske hammastaan kovin helposti, sillä tyttäreni pyörästä löytyvä samanlainen ketju on kahden vuoden käytön jälkeen edelleen mallikelpoisen näköinen. Asensin tähän pikaliittimen, jonka olin muistaakseni joskus ostanut puoleen hintaan Puuilon poistolaarista. Hintaa en tosin muista, joten olkoon tämäkin “ilmainen”.

Violetit tupit olin tilannut jo pari vuotta sitten ebaysta, myyjä lähetti ne kiinasta asti postikuluineen hintaan 1,74€ – halpaa kuin saippua. Suomen postille tästä toimituksesta jäi varmasti aivan minimaalinen korvaus, ja posti onkin nyt alkanut periä erillistä käsittelymaksua EU:n ulkopuolelta saapuvista lähetyksistä, mutta se koskee toistaiseksi vain yli 22 euron lähetyksiä. Postikuluineen alle 22 euron lähetyksestä ei myöskään mene tullia tai arvonlisäveroa eli pienten tarvikkeiden ja osien tilaamisella Kaukoidästä voi tälläkin hetkellä säästää selvää rahaa.

Runkolukon ostin Biltemasta hintaan 16,90€. Valintaperusteena oli keskimääräistä runkolukkoa hitusen verran järeämpi rakenne, lukitussanka kun on tuossa 10 mm vahvuinen. Esimerkiksi hyvin yleisessä Axa Rock -runkolukossa sanka on 8,5 mm paksu. Pyörävarkaiden rakastamia pulttisaksia tuokaan ei tosin kovin pitkään vastusta, mutta pyörästä tuli kyllä sen verran erottuvan näköinen, että ehkäpä potentiaalinen varas tajuaa pitäytyä mieluummin alkuperäisasuissa olevissa ja halutuissa jopoissa.

Vuotavan ja kolmesti paikatun sisäkumin tilalle löytyi laatikoistani käytetty, mutta ehjä yksilö.

Tämän tyyliseen pyörään passaa hyvin jopon tyyliset valkokylkiset renkaat, mutta halusin tehdä pyörästä reilusti spesiaalimman, joten tilasin netistä purppurat kumit. Postikuluineen tämä maksoivat 47,85 euroa, mikä on pyörän hintaan suhteutettuna tietysti aika paljon, mutta toisaalta tuollaisia en ole missään paikallisessa liikkeessä tavannut eli pystyin perustelemaan hankinnan helposti itselleni.

Kun vanteet olivat irrallaan, niin kiristin samalla niiden pinnat ja tarkistin samalla suoruuden rihtauspukissa. Etuvanteen navan irtolaakereissa oli sen verran vähän rasvaa, että katsoin parhaimmaksi pruutata sitä sinne reilusti lisää. Polkimet kaipasivat myös rasvaa laakereihinsa, joten suhautin niihin synteettistä vaseliinia ja nyt ne pyörivät selvästi aiempaa kevyemmin. Rasvasin myös seisontatuen nivelen, että se on sulava käyttää.

Vanteita pyöritellessäni pisti ikävästi silmään toisessa vanteessa vannenauhan tilalla ollut maalarinteippi, joka oli parista kohtaa mennyt jo puhkikin. Vaihdoin tilalle ebaystä tilaamani vannenauhan (1,09€).

Naarmut kuuluvat tämän ikäiseen pyörään, mutta ehostin maalipintaa hieman kiillottamalla sitä Schollin S3 Gold hiomatahnalla. Ruosteet ja hapettumat lähtivät kiiltävistä metalliosista 0000-teräsvillalla ja lisää kiiltoa tuli Autosol-metallinkiillostusaineella.

Kilikalihommia

Puuttuvan etulokasuojan tilalle löytyi minulta käytetty jopon vihreä lokasuoja, jonka maalasin. Täsmälleen alkuperäisen väristä violettia maalia ei välttämättä olisi pystytty automaalikaupassa valmistamaan (saatikka että olisin osannut maalata sen täsmälleen oikein), joten päädyin maalaamaan lokasuojan violetin vastavärillä eli keltaisella, tai tässä tapauksessa kultaisella maalilla. Symmetrisyyden vuoksi maalasin myös takalokasuojan. Kullansävyinen Motip 52250 maali maksoi 11,90€ Väripolarilla ja pohjamaaliksi hankin harmaata happopohjamaalia hintaan 6,90€. Lopuksi suihkutin kaikkien osien päälle Car-Rep 2k lakkaa jota minulta löytyi jo ennalta, joten en laske sille hintaa, semminkin kun sitä kului varsin vähäinen määrä.

Ahtaassa tallissa maalauksesta muodostuu melkoiset liuotinkäryt, joten käytin 3M:n 4255-suojanaamaria ja pyrin minimoimaan tilassa vietetyn ajan. Maalatessa valoa on hyvä olla PALJON eli reilusti enemmän kuin nyt tallini katossa olevat LED-valaisimet tuottavat. Käytinkin tehokasta 18650-akullista otsalamppua apuna maalatessa. Niin kuin kuvista näkyy, suojasin toisen pään tallista maalauksen ajaksi suojamuovilla. Pienien osien maalauksiin riittäisivät toki taustalla olevat pahvitkin suojaksi.

Ketjunsuoja näytti mustana ankealta, joten suihkutin pintaan muovin tartuntamaalia, jonka päälle maalasin tavallista harmaata akryyli-pohjamaalia (varastolöytö) ja maalasin ketjusuojan molemmin puolin samalla kullanvärisellä maalilla. En kuitenkaan ollut täysin tyytyväinen lopputulokseen pyörään asennettuna, joten katselin kaupasta tummempaa violettia tilalle. Valitettavasti valmisväreissä valikoima on varsin rajoittunut, mutta Mastonin Zero violetti vaikutti lupaavan sävyiseltä, joten ostin sellaisen 7,90€ hintaan. Ongelmana siinä on, että se on alkydimaali, kun taas lähes kaikki muut purkkini ovat akryylipohjaisia. Alkydimaalin päälle ei voi maalata akryylimaalilla tai -lakalla, tai yhteensopimattomat kemikaalit voivat reagoida keskenään ja maalaus menee pilalle. Akryyli-pohjamaalin päälle alkydi taas tuntui kuitenkin levittyvän ongelmitta. Mastonin Zero on mielenkiintoinen maali, sillä siinä ei ole liuottimia, eli sillä maalaaminen ei tuoksu juuri millekään ja on siten normaalia turvallisempaa. Suutin kuitenkin “räkii” reippaasti normaalia enemmän, eli lopputulos ei välttämättä ole yhtä laadukas kuin perinteisillä spraymaaleilla. Kärkkäiseltä en löytynyt Zero-sarjan lakkaa, joten ostin tölkillisen tavallista liuottimellista alkydilakkaa (4,30€), jolla sain pintaan lisää kiiltoa ja kestoa.

Pohjamaali
+ Maston Zero
+ Alkydilakka

Maalasin myös joukon pienempiä osia violetilla: lukon, etu- ja takaheijastimen sovittimineen, satulatolpan kiristimen ja satulan metalliosat.

Kaikki tällä kertaa käytettämäni spraymaalit ja -lakat yhteispotretissa

Osat vaihtuvat

Kampia pyöritellessäni totesin niiden pyörivän vähän takellellen, joten vaihdoin pyörään jopo-projektista purkamani Shimanon sulavasti pyörivän kasettikeskiön. Samalla vaihdoin kolhot, ruosteiset ja erittäin halvan näköiset kammet samaisesta joposta purettuihin tyylikkäämpiin kampiin. Maalasin ne vannehopealla, koska se miellytti silmääni enemmän kuin naarmuinen ja nuhjuinen musta originaaliväri. Alle tuli toki ensin pohjamaali ja päälle lakkaa. Koetin säästää aikaa maalauksessa, joten maalasin kammet yhtä aikaa lokasuojien kanssa, mikä osoittautui virheeksi, sillä lokasuojien kultaista sävyä leijaili vähän kampiinkin. No, tämäpä tuskin loppukäyttäjää haittaa, mutta minua se hieman harmitti – ei kuitenkaan niin paljoa, että olisin alkanut maalaamaan näitä uusiksi.

Jopon kammista puuttui suojatulpat, mutta onneksi löysin sellaisen 3D-mallin thingiversestä ja tulostin kaksi tulppaa PETG-muovista 3D-tulostimella, materiaalimenekki 4 g ja rahassa 10 senttiä. Lopuksi maalasin ne kaavalla muovin tartuntapohjamaali, harmaa akryylipohjamaali, alkydi violetti + alkydilakka. Tulpat olisivat kaivanneet vähän enemmän hiontaa ja/tai pakkelia tasaisemman maalipinnan aikaansaamiseksi, mutta on tämäkin lopputulos tyhjää parempi. Maalin pysyvyys PETGissä on vähän arvoitus, mutta ei se ainakaan samantien siitä irronnut 🙂 .

Ruma ruosteinen pultti
Parempi

Minun makuuni pyörän vakiotanko taittuu turhan paljon sisäänpäin, eli siinä on iso sweep-kulma. Tämä ei ehkä ole ongelma lapsille, mutta ainakin leveärintakehäiselle miehelle tanko jää tällöin perin kapeaksi ja ohjaamo tuntuu ahdistavan ahtaalta. Vaihdoin siis pyörään leveämmän jopon tangon, sellainenkin kun lojui hyllyllä tyhjän panttina. Luonnollisesti kiillotin sen myös Autosolilla, bling blingiä sen olla pitää 🙂 .

Alkuperäinen vs jopon tanko. Myös soittokello on nyt enemmän ilo silmälle, vai mitä tuumaatte?

Sovitin pyörään myös jopon vakiopenkkiä, mutta oma ahterini tykkäsi enemmän Occanon kapeammasta satulasta ja luulen, että se toimii myös pyörän tulevalle käyttäjälle paremmin.

Lopputulos

Jatkokehitysmietteitä

Aika loppui tämän pyörän kohdalla kesken pyöräilykauden alettua kunnolla täällä pohjoisessakin, mutta kyllähän Occano itse asiassa kaipaisi vielä vähän lisää huomiota. Jarruvaijerin kuoren voisi vaihtaa violettiin vastaavaan, mustien muovipolkimien tilalle voisi asentaa violetit metallipolkimet, eteen violetit jarrupalat, tankoon kokonaan kirkkaan jarrukahvan ja ennen kaikkea satula pitäisi verhoilla violetilla vinyylillä, violetteja satuloita kun ei näytä valmiina saavan mistään. Ketjun pikaliitinkin voisi olla kultainen. Mutta tällä mennään nyt ja toisaalta on ihan hyvä, että saan yhden projektin pois jaloista ja pääsen jatkamaan sportjopon parissa.

Tein itse ja … säästin?

Niinhän siinä kävi, että mopo lähti hieman käsistä ja halvasta pyörästä tulikin kaikki ostokset ynnättynä aika tavalla kalliimpi. Taas kerran. Muutaman tunnin työllä ja *köh* 135 *köh* euron hankinnoilla 20 euron Occanosta kehkeytyi kuitenkin erottuva ja käyttökelpoinen kulkine, joka toivottavasti tuottaa pitkäksi aikaa iloa uudelle omistajalleen. Lisäksi ketjun, tangon, lukon ja kampien osalta pyörä on nyt mielestäni alkuperäistä parempi. Vuonna 2013 ei tämä malli tosin maksanut googlen mukaan uutenakaan kuin 199 euroa, mutta tulipahan pelastettua yksi pyörä sekä harrastettua samalla – ja tällaisiahan ei saa kaupasta 🙂 .


Jos pidit artikkelista, niin käypä vielä tykkäämässä Facebook-sivustani, niin et missaa tulevia juttujani! 🙂

This Post Has One Comment

Leave a Reply