You are currently viewing Jumittuneen satulatolpan herkistelyä

Jumittuneen satulatolpan herkistelyä

Jos pyörän satulatolppa ei liiku, rajoittaa se aika ikävästi pyörän sovittamista eri pituisille kuskeille. Näin oli käynyt tässä jopossa. Annan tämän Helkamalle anteeksi, sillä tämä yksilö on itse asiassa yli 20-vuotias. AC-alkuisesta sarjanumerosta ja Made in Finland -tarroista päätellen se on nimittäin valmistunut maaliskuussa vuonna 2000, eli kyseessä lienee yksi ihan ensimmäisistä uuden sukupolven jopoista. Tolpassa oli myös nähtävissä ikäviä naarmuja, eli tolpan sovitus pyörään on ollut niin tiukka, että sitä on pitänyt nitkuttaa sivusuunnassa jotta korkeuden säätö on onnistunut.

Ensimmäiseksi otin pyörästä satulan ja sen kiinnikkeen irti ja hain liukuvasaran, joka soveltuu hyvin jumiutuneiden osien nykimiseen irti toisistaan. Vaihtoehtona olisi ollut pistää pyörä satulatolpasta kiinni ruuvipenkkiin ja käyttää pyörän runkoa vääntövartena, jolloin tolpan olisi luultavasti saanut nitkuteltua irti pyörästä. Jos alumiininen satulatolppa on jumahtanut totaalisesti kiinni teräsrunkoon, niin sellaisenkin poistoon löytyy keinoja.

Liukuvasaran koukulle löytyi sopiva paikka satulan klampin mutterin läpiviennin tietämiltä ja sitten vain paukuttamaan. Sen verran tiukassa oli, että puuhastellessa alkoi jo syke nousemaan, kun jokaisella vedolla tolppa nousi vain millin tai pari ylöspäin. Sitkeys kuitenkin palkittiin, ja tolppa irtosi lopulta.

Alumiiniseen tolppaan jäi liukuvasaroinnista jonkin verran jälkiä, mutta ne eivät toivoakseni heikennä sitä eivätkä näy kuin alaspäin. Uusi tolppakaan ei tosin maksa kuin 14,90€.

Tämän jälkeen kiskaisin liukuvasaralla ylös myös satulatolpan alumiinisen soviteholkin. Se taas ei ollut lainkaan tiukassa.

Sitten olikin vuorossa sen varmistaminen, että sama jumi ei toistuisi. Hioin sovittimesta kaikki terävät särmät pois pienen puukalikan ympärille kietaistulla P80-hiomapaperilla ja tarkistin, että putken sisälle ei jää mitään terävää, joka naarmuttaisi satulatolppaa vastaisuudessa. Tämän jälkeen hioin likaa eli ruostetta kevyesti pois sovittimen ulkopuolelta.

Seuraavaksi siirryin puhdistamaan pyörän satulaputkea. Kietaisin hiomapaperia satulatolpan ympärille ja käytin sitä rassina. Käänsin pyörän tässä vaiheessa ylösalaisin, jotta irtoava lika/ruoste ei putoa pyörän keskiöön, olkoonkin että kasettikeskiö tuskin olisi ollut siitä millänsäkään – mutta turhapa sinne on ylimääräistä roskaakaan kerätä. Hiomapaperi meni kosteasta ruosteesta melko likaiseksi – ilmeisesti keskiössä oli hieman vettä, joka luonnollisesti alkoi valua maata kohden kun käänsin pyörän katolleen.

Puhdistuksen jälkeen satulaputki näytti tällaiselta. Sovitinholkki meni tämän jälkeen helposti paikoilleen.

Lopuksi olikin aika yrittää tuunata satulatolpasta vähemmän häiritsevän näköinen. Aloitin hiomaan sitä P40 hiomapaperilla ja etenin siitä P80, P120 ja P180 karkeuksiin. Syvimmät naarmut eivät lähteneet, mutta ulkonäkö parani kuitenkin. Kokeillessani tolppaa pyörään se liukui nyt todella helposti sovittimen sisällä eli tässä kohtaa tuli kiire testata, että saahan hiomisesta pienentyneen tolpan yhä lukittua kiristimellä pyörään riittävän tiukkaan. Onneksi tämä onnistui ja päätin lopettaa kun olen voitolla, vaikka hienommilla hiomapapereilla (tai teräsvillalla) olisi pinnasta saanut vielä vähän paremman näköisen.



Jos pidit artikkelista, niin käypä vielä tykkäämässä Facebook-sivustani, niin et missaa tulevia juttujani! 🙂

Leave a Reply