You are currently viewing Polkimien huoltaminen

Polkimien huoltaminen

Kunnostettavanani olevassa lasten pyörässä tuli vastaan karmeasti rahisten ja pykien vaivalloisesti pyörivä Marwi Groupin SP-877 -poljin, eli sattumoisin aivan samanlainen kuin jopoistakin löytyy. Vaikka parin uusia polkimia saa kaupasta jopa alle neljällä eurolla, ajattelin silti mielenkiinnon ja ekologisuuden nimissä koettaa ehjätä tämän yksilön.

Pika-avun huonosti pyöriville polkimille saattaa saada suihkuttamalla laakereihin esimerkiksi synteettistä vaseliinia kierteen päästä poljinta, mutta tässä tapauksessa kuvittelin rahinan perusteella, että sisältä voisi paljastua hiekkaa tai muuta likaa, joten päätin varaltaa purkaa ja puhdistaa polkimen.

Purkaminen

Huoltoa varten poljin kannattaa irrottaa kammesta, olen tästä aiheesta kirjoittanut ihan postauksenkin.

Polkimen purkaminen taas alkaa (ainakin tämän Marwin tapauksessa) ulommasta päästä, josta pitää poistaa muovinen suojatulppa esimerkiksi pienellä talttapäämeisselillä kampeamalla. Tämä poljin oli nähnyt aika raffia elämää ja muovipääty oli vähän lytyssä, mutta tekemällä sivuleikkureilla vähän tilaa pääsin suojatulppaan käsiksi.

Tulppa ja poljin ottaa väkisellä vähän kipeää tästä operaatiosta, mutta eipä tämän polkimen ulkoasu nyt tästä merkittävästi kehnommaksi enää muutu 🙂 .

Sisältä paljastui ruosteinen 12 mm mutteri, johon suihkutin irrotusöljyä. Pistin polkimen toisesta päästä kiinni ruuvipenkkiin ja väänsin 12 mm hylsyllä mutterin auki. Tämän alla oli aluslaatta, joka vaati vähän lisää irrotusöljyä ja suostuttelua, että sen sai vedettyä pihdeillä irti. Tämän jälkeen on jäljellä vielä laakerikuulia vasten kiristyvä kartiopultti, joka pitää pyörittää pois. Itse hoidin pyörityksen kärkipihdeillä, mutta saattaisi tuohon silmämääräisesti ehkä sopia 13 mm hylsykin.

Vaan sittenpä tein todella amatöörimäisen virheen, erehdyin nostamaan poljinta sen rungosta tukematta samalla nyt irrallaan olevaa akselia ja akselin alaosasta tippui iloisesti tallini lattialle noin 13 kpl laakerikuulia, joista löysin kolme. Huoh.

Poljin purettuna ja purkamiseen käytetyt työkalut.

Toisesta päästä akselia löytyneet 13 kpl kuulia taas olivat niin pilalle ruostuneita, että ei niistä olisi ollut enää käyttöön. Hiekkaa polkimesta ei löytynyt, rahinaan syyllinen oli siis voitelurasvojen kaikottua metallipinnat vallannut ruoste.

Plan B ja kasaus

Tässä vaiheessa olisin voinut lähteä pyörä- tai laakerikauppaan metsästämään 26 kappaletta eksoottisen kokoisia 3,07 mm kuulia, mutta onneksi muistin minulla olevan uudenkarheita 3,17 mm (eli luultavasti 1/8″) kuulia yhden väärän kokoiseksi osoittautuneen vapaarattaan irrotuksen jäljiltä. Tiedostin toki, että aavistyksen liian isot kuulat eivät välttämättä toimi ihan yhtä hyvin, mutta eipä tässä nyt ihan hirveästi ollut hävittävääkään.

Puhdistin siis akselin ja laakeripesät ja hioin hienolla vesihiomapaperilla vielä kevyesti laakeripinnoista enimpiä ruosteita pois. Tämän jälkeen tursotin laakerirasvaa kumpaankin laakeripesään ja asettelin kumpaankin päähän uusia kuulia kärkipihdeillä rasvaan kiinni 12 kappaletta, enempää kun ei mahtunut.

Uudet kuulat paikoillaan.

Sitten vielä rasvaa akseliinkin, akselin työntö varovasti paikoilleen, rasvalla sivelty kartiomutteri pienellä välyksellä kiinni, minkä jälkeen sen päälle aluslevy ja lopuksi mutterilla välyksen lukitus. Jälkikäteen arvioiden olisin voinut laittaa rasvaa vielä reilumminkin, eli sitä ei tässä hommassa kannata säästellä, ehdottomasti parempi överit kuin vajarit. Paksu rasvakerros nimittäin vastustaa lian ja etenkin ruostumista edistävän kosteuden pääsyä polkimen sisään.

Kuulia vasten tuleva osa akselista kannattaa voidella.

Jätin polkimeen tarkoituksella hieman välystä, koska ajattelin hapettuneiden laakeripintojen olevan sen verran karkeita, että kuulien on parempi antaa hieman elää epätasaisuuksien mukana, semminkin kun kuulatkin ovat nyt alkuperäisiä isompia.

Olen tavannut myös aivan uusia polkimia, joissa laakerivälys on aivan olematon, jolloin polkimet pyörivät todella nihkeästi. Välyksen säädön jälkeen tilanne korjaantui.

Kannattiko?

Lopputulos oli paljon parempi kuin odotin, poljin pyöri kevyesti ja verrattain pehmeästi ja kelpaa aivan mainiosti tuohon pyörien death rowsta pelastettuun lasten pyörään.

Tämän jälkeen oli jäljellä enää suojatulpan laitto takaisin paikoilleen, se kannattaa muotoilla takaisin pyöreäksi jos pääsi irrottaessa muuttamaan muotoaan. Itse koin helpoimmaksi pistää polkimen taas kiinni ruuvipenkkiin ja naputtelin 14 mm hylsyn ja vasaran avustuksella tulpan varovasti takaisin paikoilleen.

Lopussa minulla oli kuin olikin taas käyttökelpoinen poljin. Jos laskee omalle ajalleen mitään hintaa, niin rahallisesti tällaisten halpojen polkimien huolto ei kyllä juuri lyö leiville, mutta ainakin minua ilahduttaa vanhojen osien käyttöiän pidentäminen roskiin heittämisen sijaan.

Viittä vailla valmis. Kuvan ottamisen jälkeen taputtelin vielä syvennyksen reunoja takaisin sisäänpäin.

Jos pidit artikkelista, niin käypä vielä tykkäämässä Facebook-sivustani, niin et missaa tulevia juttujani! 🙂

Leave a Reply