You are currently viewing Konkeli testaa: AT-Tarranpoistaja – Henkeäsalpaava aerosoli

Konkeli testaa: AT-Tarranpoistaja – Henkeäsalpaava aerosoli

Kirjoitin taannoin jopon tarrojen poistosta kuumailmapuhaltimen kanssa ja aprikoin tuolloin, että mitenkähän kauppojen hyllyiltä löytyvät tarranpoistoaineet mahtavat toimia. Uteliaisuus vei lopulta voiton ja Motonetissa käydessäni nostin ostoskoriin tölkillisen AT-Tarranpoistajaa.

Tuotetietojen perusteella pääasiallinen vaikuttava aine on D-limoneeni, jota wikipedian perusteella valmistetaan sitrushedelmien kuorista. Mukava kuulla, että niillekin on jatkokäyttöä 🙂 .

Käyttöturvallisuustiedotteen perusteella kyseessä ei ole erityisen vaarallinen aine, mutta sen kerrotaan olevan myrkyllistä vesieliöille ja käyttäjän on kuitenkin syytä pitää suojakäsineitä, suojavaatetusta, silmiensuojainta ja kasvonsuojainta.

Sopiva testikohde tälle tuli, kun varaosapyörästä irrottamani joustohaarukan tarrat näyttivät vähän kulahtaneille ja päätin irrottaa ne ennen haarukan asennusta toiseen pyörään. Haarukka siis kainaloon ja spraypurkki käteen ja ei kun pihalle testaamaan.

Testikäyttö

Valitsin koetarraksi haarukan varoitustarran, koska halusin nähdä, että tekeekö aine jotain vanhalle maalipinnalle. Ei tehnyt. Haju sen sijaan on erittäin voimakkaasti sitruksinen ja ainakin minusta todella ärsyttävä. Valmistajan markkinointiosaston mukaan suihke taas on “miellyttävän sitruunan tuoksuinen” – no ei todellakaan ole! En tiedä mitä ovat sniffailleet Pornaisissa, mutta tuskin tätä tuotetta? Itse en tätä todellakaan käyttäisi huonolla ilmanvaihdolla varustetussa tilassa, vaan ainoastaan ulkona. Puhun nyt kokemusasiantuntijan roolissa, sillä koesuihkutin jo aiemmin tätä pienessä autotallissani yhteen toiseen liimajäänteeseen. Virhe! Onneksi pistävä odööri haihtui vuorokaudessa.

Ohjeissa sanottiin, että suihkuta aine pinnalle ja anna vaikuttaa 2-5 minuuttia. Minä annoin vaikuttaa kolme minuuttia ja aloin raaputtamaan tarraa suksien voiteluun käytettävällä akryylisiklillä. Toinen toimiva työkalu voisi olla jääskrapa. Vaan eipä kyllä tarra irronnut helposti, töitä sai tehdä ihan kunnolla, että tarra alkoi kuoriutumaan irti metallista. Ehkäpä laitoin siis ainetta liian vähän tai annoin sen vaikuttaa liian lyhyen aikaa?

Suihkutin sitten tarran toiseen kertaan ja odottelin hetkisen ja ei kun takaisin raaputtamaan.

Sarjanumerotarra irtosi helposti, mutta vauhti ei muuten sanottavasti kasvanut, joten päädyin suihkuttamaan ainetta vielä kolmannenkin kerran. Raaputtaminen oli edelleenkin työlästä, mutta sain homman kuitenkin maaliin.

Lopuksi suihkutin ainetta liimajäämien päälle ja ne sentään lähtivät tällä tökötillä melko vaivattomasti paperilla pyyhkien, joskin ensimmäisen pyyhinnän jälkeen jäljellä oli vielä hieman liimaa, eli alla olevan kuvan jälkeen suihkutin ja pyyhin tuon paikan vielä kertaalleen.

Selvästikään tuote ei nyt ollut ollut nimensä veroinen, eli tarrat eivät tällä helposti irtoa, mutta liimajäämiin se tuntui sentään tehoavan ihan kelvollisesti.

Siirryin seuraavaksi haarukan isompien tarrojen kimppuun vanhalla hyväksikoetulla tekniikalla, eli kuumailmapuhaltimella lämmittämällä. Tarrat irtosivat lämmön avulla hyvin vaivattomasti ja nopeasti ihan vain raaputtamalla ensin hieman reunaa irti metallista ja vetämällä sitten pikkuhiljaa koko matkalta irti. Tarrat jättivät kuitenkin melkoiset liimajäämät putkiin, eli oli aika siis testata taas tarranpoistoainetta.

Ensimmäinen yritys päättyi sikäli huonosti, että liimaa oli niin paljon, että tarranpoistaja ei liottanuttaan kaikkea irti ja pyyhkimiseen käyttämäni korjaamopaperi tarttuikin kiinni liimapintaan, kun olisi pitänyt käydä toisinpäin. Suihkutin siis päälle uuden kerroksen ainetta ja kävin hakemassa autotallista pari vanhoista t-paidoista tekemääni rättiä ja aloin jynssäämään. Liimat eivät lähtenee siis ihan kevyellä pyyhkäisyllä, vaan kangasta sai painaa ihan reippaalla voimalla. Spreijasin tarranpoistajaa useamman kerran lisää ja lopulta olin mielestäni poistanut kaikki liimajäämät.

Tuomio

Jos kuvittelit poistavasi tällä vaivattomasti isoja tarroja, niin erehdyit. Tai sitten vaikutusaika täytyy olla reilusti käyttämääni isompi ja/tai vaaditaan useampia suihkutuskerroksia. Liimajäämät tarranpoistajalla lähtivät kuitenkin pois kohtuullisen hyvin. Kun tämä tölkki loppuu, niin näillä kokemuksilla en osta toista, vaan palaan käyttämään toffeelaikkaa ja rasvanpoistoainetta liimajäämien hävitykseen. Kärsin näet mieluummin laikan pölystä kuin tämän tuotteen katkusta.

Hyvää
– toimii liimajäämiin
– ei vahingoittanut vanhaa maalintaa

Parannettavaa
– karmea tuoksu
– tarrojen poisto työlästä ainakin kevyellä annostelulla
– arvokkaan puoleista jos/kun ainetta joutuu suihkuttamaan reilusti


Jos pidit artikkelista, niin käypä vielä tykkäämässä Facebook-sivustani, niin et missaa tulevia juttujani! 🙂

This Post Has 2 Comments

  1. Jussi

    Ruokaöljyllä liottamalla lähtevät useimmat liimat hyvin pois. Talouspaperia liiman päälle. Siihen ruokaöljyn valelua niin usein, että pysyy öljyssä. Vuorokauden päästä hankaa talouspaperilla. Jotkut jopa parissa tunnissa.

  2. Olli

    Mä kans taistellut aineen kanssa tarroja vastaan. Itse huomasin että tää haihtuu nopee ja liima saa voimansa takaisin kun haihtuu -> liian pitkä odotus kääntyy sua vastaan.

Leave a Reply