Testi: Havit HV-KB390L -näppäimistö

Polkupyörää korjatessa hyvät työkalut ovat kullan arvoisia ja samoin myös ammatikseen tietokonetta (tai vaikka vain blogia) naputtavalle hyvin toimiva ja ergonominen näppäimistö on ilon aihe. Olen työurallani kirjoittanut monenlaisilla näppiksillä, mutta koin pienoisen valaistumisen kollegan tuotua töihin testattavaksi Cherryn MX Blue-kytkimillä varustetun Duckyn mekaanisen näppimistön.

Mekaaniset kytkimet naksahtavat selvästi kirjoitettaessa, eli näppäimen painannuksesta saa mukavasti palautetta sekä sormenpäiden että korvien kautta. Ero huonoimpiin kumimaisella tuntumalla varustettuihin näppäimistöihin on kuin yöllä ja päivällä. Cherryn siniset kytkimet tuntuivat todella hyviltä, mutta ne olivat sekä huomattavan äänekkäät että myös todella korkeat, eli näppäimistö ei tuntunut läheskään niin ergonomiselta kuin littanammat versiot. Sopivalla rannetuella ongelmaa saisi luultavasti lievennettyä, mutta en halunnut investoida yli sataa euroa näppimistöön, jonka käyttökelpoisuudesta en voinut olla varma.

Tarpeeton korkeus on varmasti harmittanut muitakin ja kytkinvalmistajat ovat vuoden parin sisään tuoneet markkinoille matalaprofiilisia versioita mekaanisista kytkimistään. Yksi ensimmäisena markkinoille ehtineistä oli kiinalainen Havit, joka käyttää Cherryn sijaan Kailh Blue -kytkimiä, joille tuotepakkauksen takana lupaillaan jopa 50 miljoonan painalluksen kestoa.

Ulkoinen vaikutelma näppäimistöstä on positiivinen, edullisesta hinnasta huolimatta se ei vaikuta erityisen halvan tai hennon oloiselta, enemmänkin asiallisen siistiltä ja rungoltaan kohtuullisen jämäkältä, vaikka onkin toki enimmäkseen muovista valmistettu. Numeronäppäimistön pois jättäminen tästä versiosta on minusta pelkästään positiivinen asia, sillä nyt koko on todella kompakti ja pöytätilaa vapautuu muuhun käyttöön – esimerkiksi hiiren saa nyt lähemmäksi näppäimistöä, mikä on mahdollistaa ergonomisemman asennon hiirikädelle.

Korkeutta on enemmän kuin kaikkein ohuimmilla vastaan tulleilla tavallisilla näppiksillä, mutta kaiken kaikkiaan kirjoittaminen Havitilla tuntuu hyvin luonnolliselta ja täsmälliseltä. Näppäinhattujen hienoisesti kovera muotoilu on onnistunut ja hetken totuttelun jälkeen kirjoittaminen onnistuu vauhdikkaasti ja vähäisillä virhepainalluksilla. Näppäinten painamiseen tarvittava voima on kokolailla sopiva, olen kirjoittanut tällä käsien erityisemmin väsymättä sekä töissä että kotona.

Näppäimistöstä löytyy yksiväriset siniset ledit ja valoja saa vilkkumaan eri tavoilla, jopa hyvin häiritsevästi. Itse olen kokenyt hitaan ’hengityksen’ miellyttävänä, mutta valot saa lukittua myös haluamalleen kirkkaudelle tai kokonaan poiskin.

Ääntä Havit pitää selvästi enemmän kuin aiempi Logitech Elite -näppäimistöni, ei kuitenkaan niin paljoa kuin Cherry MX Blue -kytkimellinen Ducky. Melun taso tai sävy ei kuitenkaan mielestäni ylittäne kollegoiden tai perheenjäsenten ärsytyskynnystä – tai ainakaan kukaan ei ole vielä rohjennut valittaa :). Testaamattakin voin kuitenkin kertoa, että makuuhuoneessa tällä ei kannata naputella jos puoliso koettaa jo saada unen päästä kiinni. Äänimaailmasta saa hyvän käsityksen tästä videosta, ja muutenkin Havitti käydään siinä perusteellisesti läpi – suosittelen katsomaan.

Lukemieni arvioiden perusteella pyysin työnantajaani hankkimaan tällaisen ja hetken sillä naputeltuani hankin samanlaisen myös kotiin. Alle 60 eurolla tämä on mielestäni erittäin hyvä ostos.

Hyvää:

  • Hinta
  • Koko
  • Kirjoitustuntuma
  • Kohtuullinen melu

Parannettavaa:

  • RGB-ledit vain numeronäppäimistöllisessä rinnakkaismallissa (HV-KB395L)
  • Vain vuoden takuu
  • Sormista tarttuva rasva näkyy helposti näppäinten mattapintaisessa materiaalissa

Testi: Lämmitettävä Wittkop-satula

Olin pitkään ihmetellyt (ja googlannut), että eikö todella kukaan valmista akulla lämpiäviä pyörän satuloita talvikäyttöön. Olikin erittäin mieluisa yllätys bongata moinen Lidlin tarjouslehdestä, joten ei kun lähimpään kauppaan ja yksi satula mukaan. Paikanpäällä oli tarjolla enimmäkseen leveitä city-satuloita, mutta onnistuin kasasta penkomaan itselleni kapoisamman trekking-mallin. Tarjous oli ja meni, mutta leveämpää mallia voi yhä ostaa Lidlin verkkokaupasta.

Satula on saksalaisen Wittkopin valmistama, mutta en kyllä huomannut heidän katalogistaan juuri tätä satulaa. Ulkoisesti ja rakenteeltaan se vaikuttaa kyllä varsin laadukkaalta ja hyvinkin 24,99 euron väärtiltä.

Litiumioniakku ja ohjauselektroniikka löytyy satulan takaosasta.

Akun pystyy irrottamaan latauksen ajaksi, eri pyörä voi pysyä ulkovarastossa ja akun voi ladata sisällä. Kätevää! Yllä olevassa kuvassa näkyvä musta neliskulmainen nappi vapauttaa akkukotelon.

Akun lataaminen onnistuu tavallisella micro-USB-laturilla. Sininen LED sammuu, kun akku on täynnä. Muovikotelon sisällä oli aikalailla 18650-kennon kokoinen ja näköinen muoviin kääräisty paketti. 2500 mAh kapasiteetti ei ole aivan huippua tämän päivän standardeilla, koska esim. Samsungilta löytyisi 10 amppeeria virtaa pukkaava 3450 mAh kenno.

Satulassa oleva valkoinen nappi kytkee lämmityksen päälle ja tällöin siinä palaa vihreä valo. Valo muuttuu punaiseksi, kun akku on loppumassa. Kuvasta näkyy myös akkukotelon ja satulan rungon välissä tiiviste, joka toivottavasti pitää kosteuden ja elektroniikan kaukana toisistaan.

Elektroniikasta puheen ollen, ilmeisesti sähköä kuluu aina kun akku on paikoillaan, koska tällöin satula odottaa aktiivisena napin painallusta ja purkaa aikaa myöten akun loppuun – hölmöä suunnittelua. Itse olisin laittanut tähän mekaanisen kytkimen, joka katkaisee virtapiirin kokonaan. Tämä ei tietystikään ole iso ongelma, jos akkua lataa ja säilyttää toisaalla ja asentaa paikoilleen vain pyöräilemään lähtiessä. Mukana tuli onneksi myös suojatulppa akun aukkoon, jos akkua ei halua pitää pyöräillessä mukana – esimerkiksi kesällä.

Massaltaan satula ei ole aivan grammanviilaajan unelma, sillä akun kera se painaa 759 grammaa. Toisaalta liki samaa kaliiperia oleva jopon satula painaa sekin 592 grammaa, joten ”lämmityslisä” ei ole aivan valtaisa.

Mukana tullut satulakiinnike pyöreäpäiseen satulatolppaan lisää painoa 139 grammalla, mutta minulla ei onneksi ollut tarvetta tätä käyttää.

Asentamisessa tuli vastaan ensimmäinen negatiivinen asia. Läskipyörässäni on kaksipulttinen Answer SL -kuitutolppa ja sen satulakiinnikkeen ylempi osa on niin leveä, että se ottaa kiinni satulan takaosaan muotoiltuun akkupesään. Satula asettui siis väkisellä normaalia taaemmaksi. Yksipulttisella satulatolpalla tätä ongelmaa ei luultavasti ole.

Ajotuntumia

En halunnut hetimmiten testata istuimen veden- ja lumenpitävyyttä, joten laitoin pyörään varalta kiinni takalokasuojan ennen liikkeelle lähtöä.

Mittasin penkin leveydeksi 18,5 cm ja pituudeksi 27 cm ja olin hieman huolissani, että onko tämä liiankin muhkea ja kömpelö malliltaan. Läskipyöräillessä istuin tuntui kuitenkin varsin luontevalta ja hyvin muotoillulta ja se on myös erittäin mukava, eli satula pehmentää selvästi jäykkäperäisen pyörän kuskin ahteriin kohdistuvia iskuja. Tämän istuimen kanssa ei todellakaan tarvitse mitään erillisiä topattuja pyöräilyhousuja.

Lämpöpuoli onkin sitten mielenkiintoisempi. Nappia painamalla istuin lämpenee käyttöohjeen mukaan maksimissaan 30 asteeseen. Lähdin 10-asteisesta autotallista liikenteeseen -1 asteiseen talvikeliin ja painoin samalla lämmityksen päälle. Melko nopeasti lempeä lämpö alkoi tuntua takapuolessa, eli kyllä tästä nähdäkseni selvästi hyötyä on esimerkiksi eturauhasen hyvinvoinnista huolestuneille talvipyöräilijöille, etenkin jos vertailukohtana ja vaihtoehtona on jääkylmä penkki. Lämmitysteho ei ole kuitenkaan lähellekään verrattavissa auton penkinlämmittimiin, eli epämiellyttävän kuumaksi satula ei todellakaan lämpene.

Varsinaisen pettymyksen aiheutti kuitenkin se, että ilmeisesti lämmitys kytkeytyy täysin pois päältä saavuttuaan tavoitelämpötilan. Istuin ei luonnollisestikaan jäähdy ihan hetkessä ja lämmityksen saa napista painamalla uudelleen päälle (mikä on kuitenkin vauhdissa hankalaa). Käyttöohjeen mukaan akku kestää noin kuusi lämmityssykliä, mutta kerkesin kyllä 45 minuutin testilenkkini aikana kytkeä lämmityksen useammankin kerran päälle ja yhä reissun lopussa lämpöä piisasi eikä satulan merkkivalo palanut vielä punaisena, mikä olisi kertonut akun loppumisesta. Ilmeisesti luvatut kuusi lämmityssykliä lasketaankin siis aloittaen täysin kylmästä satulasta.

Mittasin 10-asteisessa tallissa palattuani vielä satulan pintalämpötilan lämmityksen ollessa päällä ja suurimman lämpötilan löysin satulan keskeltä, 24 astetta.

Kotona pistin akun lataukseen ja se tuli täyteen noin puolentoista tunnin lataamisella.

Loppufiilikseksi jäi, että kyseessä on puutteineenkin ihan toimivan oloinen varuste talvipyöräilyä mukavoittamaan ja tulen käyttämään sitä jatkossakin.

Hyvää:

  • Laadukkaan oloinen rakenne
  • Edullinen hinta
  • Kohtalainen lämmitysteho
  • Akku riittää ainakin lyhyille lenkeille

Parannettavaa:

  • Haloo, miksi ei jatkuvaa lämmitystä?
  • Lämpötila voisi olla säädettävissä, pari astetta lämpimämpikään ei haittaisi
  • Akkukotelo rajoittaa satulan pituussuuntaista asemointia joillakin satulatolpilla