Polkimien irrottus

Polkimet irtoavat vääntämällä niitä (kapealla) 15 mm kiintoavaimella, tai mieluummin ihan tätä tarkoitusta varten tehdyllä poljinavaimella, jonka pitemmällä vipuvarrella tiukassa olevien polkimien avaaminen helpottuu ratkaisevasti. Allaoleva kuva hahmottaa työkalujen kokoeroja.

Polkimia avatessa on erittäin tärkeää huomata, että vasemman puolen (eli sen puolen jolla ei ole ketjua) polkimessa on vasenkätiset kierteet, eli se avautuukin myötäpäivään vääntämällä. Hyvä muistisääntö on, että polkimet avataan aina takarengasta kohti vääntämällä silloin kun pyörä on oikein päin eli renkaat kohti maata.

Vanhoissa pyörissä polkimet voivat olla tiukassa, jolloin irrotusöljy tulee tarpeeseen. Sitä yritetään saada polkimen akselin kierteisiin eli öljyä suihkutetaan polkimen ja kammen liitoskohtaan (myös kammen taustapuolelta) ja annetaan vaikuttaa ainakin muutama minuutti ennen avausyritystä.

Tällä kertaa 9/16″ polkimet kuitenkin irtosivat pienellä vaivalla ja ilman öljyä. Asiaa saattoi edesauttaa se, että kierteissä ei ollut ruostetta!

Ohjainkannattimen irrotus

Ohjainkannatin – eli harrastajakielessä stemmi – on tässä tapauksessa nk. quill-tyyppiä ja halkaisijaltaan 22.2 mm. Tällaiset kannattimet olivat aikoinaan laajalti käytössä, mutta nykyään niitä tapaa lähinnä kaupunkipyörissä. Tämän mallin kiistaton etu on, että sen korkeutta pystyy säätämään vetämällä kannattimen putkea enemmän esille – luonnollisesti toki vasta lukituksen löysyttämisen jälkeen.

Stemmi lukittuu paikoilleen kuusiokolopultilla, jonka avaamiseen tarvitaan tietysti kuusiokoloavain.

Siellä se siintää. Ylläolevassa kolossa pitäisi olla muovi- tai kumitulppa päällä, mutta tästä yksilöstä se on ainakin kadonnut matkan varrelle ja korroosio on päässyt iskemään. Valitettavasti Helkaman jopo-verkkokaupasta ei voi ostaa tällaisia tarpeellisia nippeleitä. Onneksi kyseessä oli kuitenkin vain pintaruoste ja pulttia pystyi edelleen aivan hyvin vääntämään.

Pultti aukeaa normaalisti vastapäivään kiertämällä. En aio vastaisuudessa erikseen mainitse vääntösuuntaa, paitsi jos se on normaalista poikkeava.

Lopulta pultti kiertyy esiin kannattimesta.

Tässä kohtaa tullaan tyypillisen ongelman eteen. Stemmi nimittäin jumittuu aikaa myöten paikoilleen, eikä käänny tai nouse vaikka kuinka vääntäisi. Tähän on onneksi hyvin yksinkertainen ratkaisu: lyö kevyesti kuusiokolopultin päähän ja se painuu takaisin stemmin sisään ja jumi aukeaa. Itse käytin kumivasaraa, mutta tavallinenkin vasara käy. Pultin pään suojaksi laittaisin tällöin kuitenkin pienen puupalikan tms ennen kopautusta.

Ja siinä se nyt komeilee, normaaliin tapaan alaosastaan ruosteessa.

Lähikuvasta voi hahmottaa stemmin toimintaperiaatteen: sisällä oleva pitkä kuusiokolopultti kiristää alaosassa olevan kiilan kannattimen putken viistottua päätä vasten, jolloin se puristuu tiukasti kiinni ympärillä olevaan etuhaarukan varsiosaan eli ruotoputkeen ja mahdollistaa pyörän ohjaamisen.

Jopon purkaminen alkaa, satulatolpan ja sovitteen irrotus

Yksi syy hankkia tämä edullinen maalilla töhritty yksilö oli se, että aikomuksenani oli joka tapauksessa maalata se. Pyörän pystyisi kyllä maalarinteipin avustuksella rajailemaan niin, että maalauksesta saisi (kauempaa katsoen) kohtuullisen siistin purkamatta fillaria, mutta minä tähtään kriittistäkin silmää miellyttävään lopputulokseen ja se tarkoittaa, että kaikki osat täytyy irrottaa rungosta. Toinen syy purkamiselle on, että tulen korvaamaan ison osan pyörän osista kevyemmillä.

Helkaman tehtaalla yhden jopon kasaaminen vielä tekijästä riippuen 12-20 minuttia, mutta purkaminen ei käynyt minulta likimainkaan näin vauhdikkaasti. Aikaa meni nimittäin kolmisen tuntia, mistä osa meni tosin kuvien ottamiseen, työkalujen etsimiseen, irrotusöljyn imeytymisen odotteluun, avaussuuntien varmisteluun googlaamalla ja lopuksi myös maalattavien osien pesemiseen.

Satulatolppa

Satulatolppa eli istuinkannatin lähtee todella helposti irti. Ensin avataan sen pikalinkulla varustettu kiristin ja normaalin korkeudensäätön sijaan vedetäänkin koko putki pois rungosta. 35 mm kiristinpanta lähtee myös irti ylöspäin vetämällä. Kuvan kannatin ei muuten ole alkuperäinen, vaan aiempi omistaja oli uusinut sen jossain vaiheessa – kenties aiempi oli varastettu?

Satulatolpan sovite

Tämän jälkeen näkyviin jää soviteholkki (eng. reducer tai shim), joka sovittaa halkaisijaltaan hyvin yleisen 27,2 mm satulatolpan rungon satulaputkeen, jonka sisähalkaisijaksi taas mittasin 31,4 mm.

Soviteholkin irrottaminen saattaisi onnistua esimerkiksi siirtoleukapihdeillä, mutta sovitin ja rungon maalipinta säilynee paremman näköisenä jos sen irrottaa liukuvasaralla, jollaisen onneksi hankin taannoin pohjaan jumittuneen satulatolpan nostamista varten. Ei siis aivan turha työkaluostos, koska tarvitsin sitä jo toistamiseen :-).

Liukuvarasan toimintaperiaate on sellainen, että keskellä olevaa painavaa mötikkää liu’utetaan tangon kärjestä kohti perää, siten että se lopulta törmää kahvaosaan, mikä aikaansaa terävän vedon tangon toiseen päähän kiinnitettyyn kappaleeseen. Vähän kuin käänteinen vasara.

Sarjasta löytyi onneksi sopivan kokoinen vetopää.
Koukku siis holkin alareunan alle..
.. ja muutaman vetäisyn jälkeen alumiinien holkki irtoaa siististi, joskaan ei alaosaltaan järin siistinä.

Uusi projekti: kevyt sportjopo

Tällä kertaa tuuninkikohteeksi valikoitui Suomen suosituin polkupyörä. 24″ jopon massaksi kerrotaan 14,9 kg useammankin jälkeenmyyjän sivulla. Tämä on aika paljon melko pienikokoiselle “nuorisopyörälle”, koska kaupasta saa jopa vain noin 5 kg painoisia täysikokoisiakin pyöriä – joskin isolla rahalla. Otin nyt siis vaatimattomaksi tavoitteekseni tehdä Suomen kevyimmän 24″ jopon ja uudistaa samalla sen tyyliäkin vähän sporttisempaan suuntaan.

Jos ette tienneet, jopo tulee sanoista JOkaisen POlkupyörä, eli hyvin säätövarojen puolesta pitkä äijänköriläskin pystyy kyllä 24″ jopolla polkemaan, mutta erityisestä ajonautinnosta ei tällöin kyllä ole kyse. 36-pinnaiset vanteet ja jykevä teräsrunko kestänevät painavankin kuskin, eikä Helkaman sivuilta löydykään käyttäjälle mitään painorajaa. Tarakan päällä kerrotaan kantavuudeksi 25 kg, mutta olen kyllä nähnyt sen päällä painavampiakin lapsia kyyditetyn, eli todellinen kantavuus lienee kuitenkin suurempi. Kuvassa on satula nostettu yli 180 cm kuskille sopivalle korkeudelle.

Hankinta

Löysin kuvan Suomessa valmistetun, noin vuosimallin 2014 jopon tori.fi:stä, jossa tämän yksilön pyyntihinta oli hyvin maltilliset 75 euroa. Koska jopo on myös pyörävarkaiden suosikkipyörä, epäilisin normaalisti näin hyväkuntoisen ja halvan jopon olevan jonkun muun kuin myyjän omaisuutta, mutta tässä tapauksessa pyörän hintaa laski ei-muodikas väri, punaisella maalilla tehty tuning (tai ilkivalta?) pyörän keulassa ja takaa puuttuva heijastin. Myyjä ei myöskään ollut huppupäinen nisti kerrostalon takapihalla, vaan tavallinen rivitalossa asuva perheenäiti, jonka lapsi ei syystä tai toisesta halunnut enää tällä fillarilla ajaa. Varmemmaksi vakuudeksi pyörän runkolukkoon löytyi yksi avain ja sain vielä ohjekirjankin mukaan. Loistokaupat!