Jopon purkaminen, satulatolpan ja sovitteen irrotus

Yksi syy hankkia tämä edullinen maalilla töhritty yksilö oli se, että aikomuksenani oli joka tapauksessa maalata se. Pyörän pystyisi kyllä maalarinteipin avustuksella rajailemaan niin, että maalauksesta saisi (kauempaa katsoen) kohtuullisen siistin purkamatta fillaria, mutta minä tähtään kriittistäkin silmää miellyttävään lopputulokseen ja se tarkoittaa, että kaikki osat täytyy irrottaa rungosta. Toinen syy purkamiselle on, että tulen korvaamaan ison osan pyörän osista kevyemmillä.

Helkaman tehtaalla yhden jopon kasaaminen vielä tekijästä riippuen 12-20 minuttia, mutta 82-osaisen pyörän purkaminen ei käynyt minulta likimainkaan näin vauhdikkaasti. Aikaa meni nimittäin kolmisen tuntia, mistä osa meni tosin kuvien ottamiseen, työkalujen etsimiseen, irrotusöljyn imeytymisen odotteluun, avaussuuntien varmisteluun googlaamalla ja lopuksi myös maalattavien osien pesemiseen.

Satulatolppa

Satulatolppa eli istuinkannatin lähtee todella helposti irti. Ensin avataan sen pikalinkulla varustettu kiristin ja normaalin korkeudensäätön sijaan vedetäänkin koko putki pois rungosta. 35,6 mm kiristinpanta lähtee myös irti ylöspäin vetämällä. Kuvan kannatin ei muuten ole alkuperäinen, vaan aiempi omistaja oli uusinut sen jossain vaiheessa – kenties aiempi oli varastettu?

Satulatolpan sovite

Tämän jälkeen näkyviin jää soviteholkki (eng. reducer tai shim), joka sovittaa halkaisijaltaan hyvin yleisen 27,2 mm satulatolpan rungon satulaputkeen, jonka ulkohalkaisijaksi mittasin 35,5 – 35,6 mm mittauskohdasta riippuen. 2 mm seinämävahvuudella sisäosan halkaisija on tällöin 31,5 – 31,6 mm tienoilla.

Soviteholkin irrottaminen saattaisi onnistua esimerkiksi siirtoleukapihdeillä, mutta sovitin ja rungon maalipinta säilynee paremman näköisenä jos sen irrottaa liukuvasaralla, jollaisen onneksi hankin taannoin pohjaan jumittuneen satulatolpan nostamista varten. Ei siis aivan turha työkaluostos, koska tarvitsin sitä jo toistamiseen :-).

Liukuvarasan toimintaperiaate on sellainen, että keskellä olevaa painavaa mötikkää liu’utetaan tangon kärjestä kohti perää, siten että se lopulta törmää kahvaosaan, mikä aikaansaa terävän vedon tangon toiseen päähän kiinnitettyyn kappaleeseen. Vähän kuin käänteinen vasara.

Sarjasta löytyi onneksi sopivan kokoinen vetopää.

Koukku siis holkin alareunan alle..

.. ja muutaman vetäisyn jälkeen alumiinien holkki irtoaa siististi, joskaan ei alaosaltaan järin siistinä.

Uusi projekti: kevyt (?) sportjopo

Tällä kertaa tuuninkikohteeksi valikoitui Suomen suosituin polkupyörä. 24″ jopon massaksi kerrotaan 14,9 kg useammankin jälkeenmyyjän sivulla. Tämä on aika paljon melko pienirunkoiselle nuorisopyörälle, koska kaupasta saa jopa vain noin 5,4 kg painoisia täysikokoisia maantiepyöriä – joskin isolla rahalla. Otin nyt siis vaatimattomaksi tavoitteekseni tehdä osia vaihtamalla Suomen kevyimmän 24″ jopon ja uudistaa samalla sen tyyliäkin vähän sporttisempaan suuntaan.

Jos ette tienneet, jopo tulee sanoista JOkaisen POlkupyörä, eli hyvin säätövarojen puolesta pitkä äijänköriläskin pystyy kyllä 24″ jopolla polkemaan, mutta erityisestä ajonautinnosta ei tällöin kyllä ole kyse. 36-pinnaiset vanteet ja jykevä teräsrunko kestävät kyllä painavankin kuskin, Helkaman sivuilta löysin (e-Jopolle) maksimikuormaksi 120 kg. Jopon 50-vuotisjuhlajulkaisussa pyörän kerrotaan kestävän jopa 10 miljoonaa iskua rasitustesteissä. Tarakan päällä kerrotaan kantavuudeksi 25 kg, mutta olen kyllä nähnyt sen päällä painavampiakin lapsia kyyditetyn, eli todellinen kantavuus lienee kuitenkin suurempi.

Kuvassa on satula nostettu yli 180 cm kuskille sopivalle korkeudelle.

Hankinta

Löysin kuvan jopon tori.fi:stä, jossa tämän yksilön pyyntihinta oli hyvin maltilliset 75 euroa. Runkonumeron perusteella pyörä on rullannut ulos Helkaman Hangon tehtaalta maaliskuussa 2012. Koska jopo on myös pyörävarkaiden suosikkipyörä, epäilisin normaalisti näin hyväkuntoisen ja halvan jopon olevan jonkun muun kuin myyjän omaisuutta, mutta tässä tapauksessa pyörän hintaa laski ei-muodikas väri, punaisella maalilla tehty tuning (tai ilkivalta?) pyörän keulassa ja takaa puuttuva heijastin. Myyjä ei myöskään ollut huppupäinen laiha nisti kerrostalon takapihalla, vaan tavallinen rivitalossa asuva perheenäiti, jonka lapsi ei syystä tai toisesta halunnut enää tällä fillarilla ajaa. Varmemmaksi vakuudeksi pyörän runkolukkoon löytyi yksi avain ja sain vielä ohjekirjan ja takuutodistuksen mukaan. Kun vielä renkaatkin olivat hyväkuntoiset, niin voin taputtaa itseäni selkään ja todeta tehneeni loistokaupat!

Tervetuloa blogiini!

Sain kipinän pyöräilyyn ja pyörien rakentamiseen muutama vuosi takaperin ja ajattelin nyt jakaa muidenkin nähtäville kokemuksiani muutaman pyöräprojektin toteuttamisen jälkeen. Toivottavasti löydä blogistani hyödyllisiä vinkkejä tai muuten vain kiinnostavaa luettavaa.

Koska lapseni polkevat jopoilla ja se on muutenkin suosittu pyörä, tulen ainakin aluksi keskittymään erityisesti siihen. Pyrin kirjoittamaan huolto-, purku- ja rakenteluohjeet niin helppotajuisesti, että aloittelevakin pyöräharrastaja ne ymmärtää ja pystyy toivottavasti myös tekemään perässä.

Mukavia lukuhetkiä!