Tytär kiinnostui maastopyöräilystä, joten ostin hänelle kokeeksi hinta-laatusuhteeltaan hyvältä vaikuttaneen White 275 XC Ane Trainerin, XXL:n tarjoushinta oli hyvin kohtuulliset 299 euroa. Ilmankos pyörät myytiin saman tien loppuun. Kuvan M/17″ kokoiseen pyörään olen jo kerennyt vaihtamaan lyhyemmän stemmin, ebay-kiinakuitu-satulatolpan (olen testannut omassa pyörässäni -> kestää isonkin miehen), hiilikuituisen juomapullotelineen, pikalinkulla varustetun satulatolpan pannan ja Schwalben yleispätevät Nobby Nic 27.5 x 2.35 -renkaat.
Pyörässä on kuitenkin mennyttä aikaa edustava kolmen rattaan kampisarja. Luultavasti tähän on syynä niiden halpa hinta ja onhan se kiva mainostaa pyörän olevan 24-vaihteinen. Maastopyöräilyä aloittelevalle etuvaihtajan käyttö voi olla hankalaa ja itsekin inhoan sitä. 1x-voimansiirto on tätä päivää, joten sellainenhan piti pyörään luonnollisesti asentaa.
Yhteen niitatuista vakiokammista oli paha alkaa hammasrattaita vähentämään, joten ostin tilalle 170 mm Shimanon FC-M665 SLX-kammet käytettynä maastopyöräharrastajien kirpputoripalstalta. SLX on Shimanon hierarkiassa kolmanneksi paras MTB-osasarja, toisena XT ja huipulla huomattavan kallis XTR. Tässä tapauksessa saman ikäluokan XT-kammet olisivat olleet hieman yli 30 grammaa kevyemmät, mutta ovat nämäkin silti merkittävä parannus pyörän vakiokampiin verrattuna. Hain nimenomaan 170 mm kampia, sillä ne ovat mielestäni kuskin mittaan ja pyörän runkoon suhteutettuna parempi valinta kuin vakiona olleet 175 mm kammet. Maavara kasvaa myös, eli kammet eivät osu poluilla niin helposti kiviin ja kantoihin.
Ensin piti tietysti purkaa pois aiemmat osat. Ketju menee etuvaihtajan läpi, joten se piti katkaista. Onneksi siinä oli ketjulukko eli pikaliitin, joka aukesi kelposti avaamisen tarkoitetuilla pihdeillä. Etuvaihtaja, vaihdevipu ja tankotuppi irtosivat helposti kuusiokoloruuveja pyörittämällä. Seuraavaksi vuorossa oli aiemmin purkamani jopon tapaan polkimien irrotus, minkä jälkeen irrotin Prowheelin valmistamat kammet ja lopuksi myös keskiölaakeri piti saada irti pyörästä, sillä uudet kammet eivät ole yhteensopivat nelikanttikeskiön kanssa.
Tässä vaiheessa meinasi päästä pari ärräpäätä. Pyörässä oli nimittäin kasettikeskiö, jossa toinen kierrekuppi on muovia. Muovi on kevyttä ja ei luonnollisestikaan ruostu, mutta muuten itse Beelzebubin keksintö. Vanhoista pyöristä tuollaisen irti saaminen ehjänä voi nimittäin olla työn ja tuskan takana kun haurastunut muovi on jämähtänyt kiinni ruostuneisiin pyörän rungon kierteisiin. Mitä tahansa teetkin, niin ET HALUA päästää irrotustyökalua lipsahtamaan ja pilaamaan kierrekupin hammastusta. Tällä kertaa en kuitenkaan ollut hirveän huolissani, sillä oletin, että pyörä on kasattu tehtaalla vain muutamaa kuukautta aiemmin ja osien pitäisi siksi irrota helposti toisistaan.
Aiemmista ongelmista viisastuneena olin hankkinut työkaluarsenaaliini järeän 600 mm pitkän 1/2″ nivelvääntimen. Otin kuvan kampisarjan puolelta, mutta muistin sitten, että laakerin avausta suositellaan ensin vasemmalta puolen, joten siirryin sinne. Sieltä löytyi tuo kammoamani muovikappale. Ruiskutin sinne irrotusöljyä ja hetkisen päästä aloin vääntämään. Odotin isoa vastusta, mutta kuppi irtosi aivan naurettavan helposti, eli se lieni kiristetty alunperin liian pieneen momenttiin.
Sitten oli aika siirtyä voimansiirron puolelle, jossa onneksi oli ehdasta raudasta valmistettu kierrekuppi. Sain nimittäin vääntää otsasuoni pullistuen tuolla 600 mm varrellakin ennen kuin se aukesi. Kasettikeskiön tyypiksi paljastui minulle uusi tuttavuus Feimin FP-B908. En anna muovista kierrekuppia anteeksi, mutta ainakin tuo keskiö pyöri näin uutena hämmästyttävän kevyesti.
1x-voimansiirrossa kannattaa valita etuhammasrattaan koko huolella, etenkin jos takana on vain vaatimaton 8-lehtinen pakka, niin kuin tässä tapauksessa. Whitellä olivat kuitenkin olleet fiksuja ja valinneet Shimanon 8v-pakoista laajimmalla välitysskaalalla varustetun 11-34-hampaisen takapakan. Jyrkissä ylämäissä tyttäreni halusi kuitenkin käyttää vakiokampien 22-piikkistä eturatasta, koska keskimmäinen 34-hampainen oli liian raskas. Sopiva eturattaan hammasmäärä olisi siis tällä takapakalla jossain 22:n ja 34:n välillä. Onneksi valinta oli sikäli helppo, että yleisesti ja kohtuulliseen hintaan on SLX-kampiin saatavissa minimissään 30-hampaisia hammaskehiä (104 mm pulttijaolle). Sellainen siis tilaukseen.
Muutaman viikon jälkeen 36-grammainen narrow-wide hammaskehä saapuikin. Erikoista 30-hampaisessa versiossa on, että tilanpuutteen vuoksi kiinnityspultit ruuvautuvat suoraan alumiiniseen hammaskehään.
Koska alumiiniset kierteet voisivat teräspulttien tapauksessa vioittua liiasta momentista, en uskaltanut vääntää niitä kovin tiukkaan, vaan käytin erikoispitkiä pultteja ja pistin niiden kierteisiin kierrelukitetta. Hieman lyhyemmätkin olisivat välttäneet, mutta sellaisia ei nyt sattunut olemaan käytettävissä. Pääsia on kuitenkin, että ketju ei ota kiinni hammaskehästä törröttäviin pultteihin.
Ulkokehälle kiinnitin 3 mm vahvuisen hiilikuituisen ketjusuojan (23 g), etteivät kuskin mahdolliset löysät lahkeet kärsisi kosketuksista voimansiirtoon. Suojaahan se toki myös hammaskehää iskuilta.
Hankkimani kammet vaativat Hollowtech II -keskiölaakerit. Palan luultavasti pyörämekaanikkojen helvetissä, sillä ostin ja asensin pyörään maantiepyörään tarkoitetut Shimanon Ultegra SM-BBR60 -laakerikupit. Paikallisesta pyöräliikkeestä kun ei muuta lyötynyt ja tässä pyörässä on 68 mm leveä BSA-keskiö maastopyörissä yleisemmän 73 mm:n sijaan. Käsittääkseni ero maastopuolen laakerikuppeihin on hieman heikompi suojaus lialta, mutta toisaalta paino on pienempi ja laakerit pyörivät herkemmin. Mukana ei kuitenkaan tullut maastokeskiön 2,5 mm spacereita, eli kupit on asennettu ilman niitä. Mitään välyksiä ei kuitenkaan kampiin jäänyt, eli oletan asennuksen olevan ihan toimiva tällaisenaankin.
Pyörä keveni tällä päivityksellä muikeat 828 grammaa, mitä sen kuski varmasti arvostaa seuraavan kerran ylämäkeen polkiessaan, puhuttamaan reippaasti yksinkertaistuneesta vaihteiden valinnasta 👍.
Jos pidit artikkelista, niin käypä vielä tykkäämässä Facebook-sivustani, niin et missaa tulevia juttujani! 🙂
Terve! Kuinka fillari on pelannut käytössä? Onko jotain heikkoja kohtia löytynyt? Nyt tuota oli 199€ tarjoushintaan (vieläkin näyttää löytyvän saldoilta), joten tilailin perheeseen yhden. Kevyt tuunaaminen edullisesti hieman kiinnostaa täälläkin.. Hyvä postaus, kiitos tästä!
Pyörässä ei ole ollut ensimmäistäkään vikaa tähän mennessä, mitä nyt maalipinta tuntui ainakin uutena helposti vahingoittuvan jos Whiteä tulee kolhaistua johonkin tai jollakin. Suurin ongelma on ollut tyttären mielestä turhan etukeno ajoasento, jota voi tietysti jossain määrin korjailla erilaisella stemmillä ja tangolla. Runkogeometrialtaan nuorimmaisen 2017-mallinen Radon ZR Lady 5.0 on tässä suhteessa parempi ja mieluisampi.
Tuunaamisessa kannattaa yrittää pitää tolkku mukana, tai kohta 199 euron pyörä onkin 500 euron pyörä, jota ei saa kuitenkaan kaupattua siihen hintaan eteenpäin 🙂 . En kuitenkaan aio noudattaa omaa ohjettani, sillä talven kuluessa tämä White saa vielä ilmakeulan ja dropper-satulatolpan, minkä jälkeen julistanen sen ns. valmiiksi.