Konkeli koeajaa: Insera Rock – Parempi kuin jopo?

Vakavasti harrastukseensa suhtautuvat pyöräharrastajat sairastuvat usein speksaus-päivitystautiin. Miksi tyytyä vaikkapa painavampaan pyörään, heikompaan jarrutustehoon tai vähäisempään määrää vaihteita, kun parempiakin vaihtoehtoja on tarjolla kauppojen valikoimissa – välillä tosin melko suolaiseen hintaan. Näin on käynyt myös minulle, hiilikuitua on tullut hankittua niin paljon, ettei kehtaa vaimolle kertoa hankintojen hintaa.

Jopon tapaisella peruspyörälläkin ajaessa sitä helposti miettii, että rullaisiko toisen merkkinen rengas paremmin ja voisiko pyörän sangen tanakkaa 15,5 kg massaa keventää jotenkin, vaikkapa vain lokasuojat vaihtamalla.

Perusongelma jopossa on sen edullinen ja raskas, miltei 3,7 kg teräsrunko. No, kai nyt joku valmistaa samantyyppisiä pyöriä myös alumiinirunkoisina vaativammille asiakkaille? Onnea etsintään. Tällä hetkellä Suomessa myytävien pyörämallien joukosta en ole moista bongannut, mutta vuosikymmen sitten Inseralta löytyi mallistostaan alurunkoinen kaupunkipyörä nimellä Rock.

Kun tällainen fillari tuli vastaan tori.fi-palvelussa, niin ihan silkasta mielenkiinnosta kävin ostamassa tämän pyörien yksisarvisen itselleni.

Ostoksen tutkailua ja pientä ehostusta

Insera oli hämmästyttävän hyvässä kunnossa, vain muutama naarmu maalipinnassa ja lokasuojatkin täysin lommottomat. Luullakseni pyörä on ollut tytöllä ajossa ja sitä on ilmeisesti säilytetty aina varastossa. Kyseessä saattaa jopa olla yksi parhaista jäljellä olevista yksilöistä, ellei sitten Inseran maahantuoja/valmistuttaja baiks.fi ole arkistoinut vitriiniin yhtä kappaletta.

Ketjun jouduin kuitenkin puhdistamaan ketjupesurilla tyypillisestä öljytahnasta ja vaihtamaan molemmat kyljistään halkailleet renkaat alkuperäisen sävyisiin Wandoihin. Samalla rihtasin myös kiekot ja tarkistin laakereiden kunnon, nyt kelpaa ajella.

Vertailua markkinajohtajaan

Alla oleva kuva havainnollistaa, miten Rockin runko eroaa 24″ joposta, joka lienee edelleen Suomen suosituin polkupyörä. Inserassa on hitusen pystympi satulaputki ja selvästi pitempi runko jyrkemmällä ohjauskulmalla, akselivälin ollessa myös hieman suurempi. Käytännössä Insera tuntuu hieman isommalle pyörälle kuin jopo.

Jopon massaksi eri lähteissä kerrotaan 14,9 kg ja itse sain My Weigh 7001DX -vaa’alla osaryhmittäin punnittuna saman lukeman, mutta vain jos en ota huomioon pyörän runkolukkoa (612g), eli oikeasti 24″ jopo painaa 15,5 kiloa.

Rock painoi samalla tavalla punnittuna 13,2 kg, tai lukon kanssa 13,8 kg. Eroa on siis 1,7 kiloa ja sen kyllä huomaa jo Pihtiputaan mummokin pyöriä vuoron perään nostelemalla. Osa osista (mm. ohjaustanko) on Inserassa jopoa painavampia, joten arvioisin pelkän rungon olevan noin 2 kg kevyempi kuin jopon teräsrunko.

Monet pitävät Inseran emäputkea varten kaartuvaa tukea hieman epäesteettisenä ja olen taipuivainen olemaan samaa mieltä. Alumiinirunkoisessa pyörässä se kuitenkin toivottavasti estää rungon väsymisen ja murtumisen keulan kautta tulevien tärskyjen ja tärinöiden seurauksena. Varoittava esimerkki liian heikosta rakenteesta on taannoinen alumiinirunkoinen jopo3: 13-vuotiaan hampaat katkesivat, kun Jopo murtui alta.

Hitsattu henkivakuutus.

Pyörässä on perinteisen malliset kaupunkipolkimet. Jopossa polkimet ovat hitusen suuremmat ja kenties hieman pitävämmät, mutta eroa ei välttämättä huomaa kuin sateella metsäpoluilla kikkaillessa. Ja sellaiseen ympäristöönhän tällainen pyörä sopii kuin otsatukka sialle.

Ohjaustanko on huomattavan korkea, eli selvästi korkeampi kuin jopossa ja myös taittuu vähemmän taaksepäin (pienempi backsweep). Pitempi tanko saattaa taipua enemmän pyörää kunnolla vauhtiin runtatessa, mutta asia ei ole ihan yksiselitteinen, sillä matalammalla tangolla ohjainkannatinta taas mahdollisesti pitää vetää enemmän ylöspäin ja tällöin koko yhdistelmän jäykkyys ratkaisee.

Vertailua jopon tankoon.

Toisin kuin aiemmin korjaamassani Occano U317:ssä, on tanko nyt kuitenkin loihakkaan leveä ja piisaa siten isollekin miehelle. Jos ottaisin tämän pyörän itselleni käyttöpyöräksi, niin luultavasti vaihtaisin siihen kuitenkin toimivan malliseksi havaitun jopon tangon 🙂 .

Satula on melko siro, etenkin verrattuna Helkaman muhkeaan sohvaan, mutta se tuntui ajossa aivan miellyttävältä ja luontevan malliselta. Painoakin säästyy 197 g verrattuna jopon satulaan.

Satulatolppa on Rockissa harmillisesti vain 300 mm mittainen. Ylimääräisen metallin mukana raahaaminen on weight weenie -näkökulmasta toki aina tarpeetonta, mutta tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä, että satulaa ei voi nostaa tarpeeksi ylös yli 180 cm kuskille, kenties säätövara loppuu jo aiemminkin. Tämän artikkelin kuvissa satula on tolppaan merkityllä maksimikorkeudella.

Lääke on onneksi lähellä, pyörään kun käy tavallinen 27,2 mm istuinkannatin ja sellaisen saa 350 mm mittaisena 12,90 eurolla. Koripallon harrastajat saattavat haluta pelata varman päälle ja hankkia jopa 400 mm tolpan, joskin parempi vaihtoehto hyvin pitkälle kuskille lienee kuitenkin Helkaman Isojopo.

Satulatolpan kiristys hoituu joposta poiketen kuusiokoruuvilla, mikä on siinä mielessä parempi vaihtoehto, että nyt satulatolppa ja satula eivät lähde hetken mielijohteesta kenenkään matkaan.

Tupit pyörässä ovat tavanomaisesta poiketen ergo-mallia. Rauhallisessa ajossa kädet voivat levätä rentoina kahvojen päällä ja tankoa ei tarvitse puristaa.

Seisontatuessa on harvinaisempi säätömahdollisuus eli pyörän saa varmuudella juuri sopivan pystyyn asentoon.

Erikoinen juttu on etukiekon navan läheisyydestä löytyvä mystinen patukka. Lähemmässä tarkastelussa se paljastui pikalinkun suojaksi. Eipähän ole moista aiemmin tullut vastaan.

Renkaat olivat alunperin Kendat ja sanoisin, että jopon Schwalbe Road Cruiserit ovat luultavasti paremmin pistosuojatut ja kenties myös paremmin rullaavat. Uusia renkaita vaihtaessani törmäsin muuten erikoiseen ominaisuuteen: täyteen pumpattu takarengas ei tahdo mahtua tulemaan pyörästä pois, vaan vaatii vähän voimaa, että akselin saa nuljautettua takahaarukasta irti.

Välityksissä on tuntuva ero: Inserassa on edessä 36-hampainen ratas ja takana 18, jopossa taas raskaampi 38/16 yhdistelmä. Inseralla on siis noin 16% kevyempi polkea, mutta vastaavasti huippunopeus on pienempi tai ainakin jalat käyvät tiuhempaa tahtia.

Muuten Insera ja Jopo ovat likimain samasta puusta veistettyä peruskauraa, kummassakin on etuhaarukka, tanko, tarakka ja lokasuojat terästä. Vanteet ovat molemmissa edulliset 36-reikäiset avovanteet, takanapa on kummassakin Shimanon CB-E110, etuhammasratas on molemmissa prässätty kiinni alumiiniseen 170 mm pitkään kampeen, jne.

Ajossa

Kaksi samantyyppistä pyörää tuntuvat varmaan aivan samanlaisilta? Väärin! Insera on jopoon verrattuna todella paljon herkkäliikkeisemmän tuntuinen pyörä, kiihtyen vauhtiin riemastuttavan helposti. Pienempi massa ja lyhyemmät välitykset tekevät tällaisesta pyörästä kerta kaikkiaan hauskemman laitteen.

Jos jopo on vankka ja rauhallinen islanninhevonen, on Insera melkein kuin leikkisä vikkeläjalkainen metsäkauris. Vertailu-jopossa oli tosin koeajon aikaan lisämassaa tuomassa etukori ja satulasta roikkuva riimuketjupussukka, mutta kuitenkin.

Myös ohjaus on nopeammin reagoiva ja pyörä tuntuu todella ketterältä, kenties myös samalla hermostuneemmalta. Keula meinaa reippaammin polkaistessa nousta aika kevyesti maasta, joten pyörillä temppuiluun taipuvaiset pojat varmasti tykkäävät tästä mallista 🙂 .

En tiedä, johtuiko alumiinirungosta vaiko niukemmin topatusta satulasta, mutta Rock tuntui välittävän tien epätasaisuudet selkeämmin kuskin kroppaan asti. Jopo on siis hieman mukavampi matka-ajossa, jos tämän tyyppisillä pyörillä nyt ylipäätään sotketaan kovin pitkiä siivuja.

No onko se parempi?

Jos haluat edullisesti vähän 24″ jopoa isomman ja kevyemmän pyörän, jonka runko ei ruostu ja jolla on hauska ajaa, niin mielestäni Insera Rock on jopoa parempi ostos. Tai oli aikoinaan, eihän näitä ole uutena saanut enää vuosiin.

Jopon hankinnan puolesta taas puhuvat rauhallinen ajettavuus, tyylikäs sopusuhtainen ulkonäkö, erilaiset värivaihtoehdot ja suuri kotimaisuusaste. Ja se, että niitä pystyy ylipäätään ostamaan kaupasta! 🙂

PS. Jos luit tänne asti, niin käyhän vielä tykkäämässä Facebook-sivustani!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *