Alumiinisen satulatolpan poisliuottaminen – Via Dolorosa

Veljen vaimo toi korjattavaksi astetta haastavamman fillarin, nimittäin n. 1997 mallisen Kona Hahannan ja minä otin haasteen vastaan – tottahan tästäkin vielä käypäinen menopeli saadaan aikaiseksi.

Moniongelmaisessa pyörässä on kaikenlaista fixattavaa, mutta yksi päivittäistä käyttöä hankaloittava ikävä ongelma on teräsrunkoon paikoilleen pysyvästi jumittunut alumiininen satulatolppa.

Kun kaksi metallia ovat kosketuksissa toisiinsa, alkaa niin sanottu galvaaninen korroosio. Parin epäjalompi metalli alkaa syöpymään ja tässä se on tässä tapauksessa alumiini. Alumiinin pintaan muodostuu käsittääkseni alumiinioksidia, eli tolppa käytännössä laajenee ja jää tämän vuoksi erittäin tiukasti kiinni teräsrunkoon. Tässä tapauksessa aikaa reaktiolle oli vielä ollut aikaa vuosikymmen tai pari.

Yritin luonnollisesti ensin peruskikkoja eli liukuvasaraa ja pyörän kiinnittämistä satulatolpasta ruuvipenkkiin ja vääntämistä pyörän rungolla, mutta eipä vain tolppa liikkunut irrotusöljynkään kanssa. Kuumentaminen saattaisi ehkä auttaa, mutta tarvittava lämpötila on sitä luokkaa, että maalinpinnnalle voi sanoa hyvästit. Toisekseen alumiini laajenee lämmitettäessä terästä enemmän, eli järkevämpää voisikin olla jäähdyttää satulatolppa sisältä päin ennen avausyritystä.

En kuitenkaan lähtenyt ostamaan nestemäistä typpeä, vaan halusin testata, että toimiiko internetistä lukemani kikka käyttää natriumhydroksidia alumiinin hävittämiseen. Ainakin alla olevan videon mukaan reaktio on sangen ärhäkkä.

Teräksen kanssa NaOH ei onneksi reagoi vastaavalla tavalla, mikä mahdollistaa kokeilun Cro-Mo-runkoisen Konan kanssa.

Aineiden hankinta

Helpoin tapa hankkia natriumhydroksidia on ostaa litra perinteistä Kodin Putkimiestä.

Videon nähtyäni toivoin Herra Lihaksen väkevyyden (10%) piisaavan, mutta hankin myös varmemmaksi vakuudeksi Biltemasta Kaustista soodaa, joka tarkoittaa noin 100% natriumhydroksidirakeita. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, sillä aine tunnetaan myös lipeänä.

Satulatolpan valmistelu

Tuumailin, että on turha koettaa liottaa kadoksiin koko satulatolppaa, joten pistin sen poikki rungon yläpuolelta. Tässä lähestymistavassa on parikin etua: satulatolpan kiristimen saa siistinä irti ja satulaputken pään voi paketoida tiiviisti, etteivät tehonesteet valu pois sisältä ennen aikojaan.

Mittasin mitalla, että tolppaa on satulaputken sisällä 23,5 cm matkalta. Aika paljon liotettavaa, siellä putken seinämävahvuuskin oli 3 mm.

Tämän jälkeen vetäisin päälle solmulle kietaistun pätkän pyörän sisäkumia ja kiristin sen lopulta runkoa vasten parilla letkunkiristimellä (yksikin olisi riittänyt). Tiedostin jo tässä vaiheessa, että NaOH ei tee gutaa kumin sisään jäävälle maalipinnalle, mutta ajattelin että siitähän selviää pienellä korjausmaalauksella. Saattaisi olla jopa tyylikäs, jos satulaputken päässä on joku tehosteväri.

Rage Against the Bottom Bracket

Aineiden valuttamiseksi satulatolpan sisään täytyy pyörä kääntää ylösalaisin ja helpoin reitti satulaputkelle kulkee keskiön kautta. Kammet täytyy tällöin irrottaa, samoin keskiölaakeri.

Valitettavasti pyörän kasettikeskiö oli jämähtänyt erittäin tiukasti kiinni. Suihkuttelin avausöljyä vuorokauden verran ja porasin keskiön alle runkoon vedenpoistoreiän, minkä kautta suihkutin myös irrotusöljyä toisesta suunnasta keskiön kierteisiin. Ei irronnut, ei vaikka väänsin rungolla työkalu ruuvipenkkiin kiinnitettynä.

Vaan äläpä mitään, mainio RJ The Bike Guy -niminen YouTube-pyörämekaanikko suositteli videollaan pyöränmutterivääntimen käyttöä keskiön avaamiseen, joten kävin hakemasta kaupasta sellaisen. 450 Nm, kyllä nyt lähtee! Helppoa ja kivaa!

Vaan eipä ollut, työkalu lähinnä rusikoi keskiöavaimeni vaihtokuntoon. S**tana. Kanssaharrastaja huomautti, että ehkä koneen teho ei riittänyt myötäpäivään vääntäessä, koska joissakin koneissa suurin momentti on tarjolla vain vastapäivään eli normaaliin avaussuuntaan. Tiedä häntä, mutta BSA-keskiölaakerin kuppeja täytyy valitettavasti vääntää voimansiirron puolelta nimenomaan myötäpäivään.

Nielin siis tappion karvaan kalkin ja jätin keskiön rauhaan. Onneksi se pyöri edelleen aivan hyvin, eli uusimisen vuoksi sitä ei olisi ollutkaan tarpeen irrottaa.

Kiertotie

Seuraavaksi helpoin reitti satulatolpalle kulkee juomapullotelineen pultinreikien läpi. 5 mm reiästä saattaisi ohut muoviletku mahtua. Kävin siis ostamassa 5 mm letkua ja samalla pienen suppilon. Letkun halkaisijaa piti päästä hieman hiekkapaperilla kaventaa, että sen kierrettyä sisälle M5-reikään, joka ei kierteiden vuoksi ole 5 mm halkaisijaltaan vaan jotain vähemmän. Vähän liian iso 5 mm letku oli kuitenkin siitä hyvä, että sen sai kuumailmapuhaltimen avustuksella venytettyä suppilon nokan päälle.

Prosessi käyntiin

Natriumhydroksin ja alumiinin reaktio tuottaa vetyä ja lämpöä. Mikä voisi mennä vikaan? Kuulostaa äkikseltään reseptiltä katastrofiin, joten katsoin parhaimmaksi kokeilla tätä ulkona. Väsäsin ylijäämäpuusta pyörän rungolle telineen ja alle pistin ison laastipaljun.

Kaadoin noin 0,8 dl Kodin putkimiestä sisään ja jäin odottamaan alumiinin katoamista. Koska kyseessä on voimakkaasti syövyttävä aine, pidin päälläni kumihansikkaita, suojavisiiriä ja peitin paljaan ihon vaatteilla. Internetistä kun voi lukea, että lipeäliuoksesta saa ihoon palovamman kaltaisen vaurion ja roiske silmiin voi aiheuttaa jopa sokeutumisen.

Jokin reaktio selvästi alkoi, joskin huomattavasti odottamaani maltillisempana. Satulatolpan lämpötila oli parin tunnin jälkeen 6,5 astetta korkeampi kuin muun rungon.

Yllä olevasta kuvasta voi muuten havainnoida, että tokihan aineen olisi saanut valutettua sisään myös poraamastani vedenpoistoaukosta, mutta en tätä tehnyt, sillä en halunnut altistaa n. ikuisiksi ajoiksi paikoilleen jäävän kasettikeskiön laakereita tälle myrkylle.

Jätin nyt aineen muhimaan ja läksin tässä välissä kesämökille.

Päivä 3

Mökiltä palattuani oli vastassa mielenkiintoinen näky, avoimeksi jättämästäni juomapullotelineen rei’ästä oli tursunnut vaahtoa pyörän rungolle ja se oli tässä vaiheessa jo kovettunut. Pahaa peläten rapsuttelin sen pois ja huuhtelin rungon. Jep, pintamaali lähti sen mukana eli maalaushommia on tiedossa. Tämä ei sikäli ollut yllätys, sillä natriuhydroksidia markkinoidaan myös maalinpoistokäyttöön. Sinua on varoitettu!

Satulatolpan alumiiniseinämästä taas oli sisin osa muuttunut tahnaksi. Sen poisto onnistui onneksi helposti akkuporakoneella ja noin 40 cm poranterällä hitaasti kiertäen ja roiskeita varoen. Tämän jälkeen pistin kumitulpan takaisin paikoilleen ja uudet aineet rungon sisään.

Päivä 5

Alumiinia on hieman aiempaa vähemmän. Tahnojen puhdistus ja uudet aineet sisään. Kodin putkimiehen teho alkoi nyt epäilyttää, joten välissä aloin jo sekoittamaan hieman Kaustista soodaa sen sekaan.

NaOH:n liukeneminen veteen tuottaa todella reilusti lämpöä ja mikä ikävämpää, silmiä ärsyttävää kaasua. Suosittelen siis tekemään tämän ulkona tai mieluummin olemaan tekemättä laisinkaan. Sama efekti tapahtuu tosin jos kaadat rakeita kotona tukkiutuneeseen viemäriin.

Päivä 7

Alumiinia on taas aiempaa vähemmän ja tällä kertaa kumitulppaa avatessa sisältä valui ulos melko paksua lientä.

Tästä rohkaistuneena yritin tehdä liuoksesta mahdollisimman väkevää. Valitettavasti ahnehdin liikaa, sillä 50% pitoisuuden jälkeen NaOH ei enää liukena veteen, vaan tuloksena on sohjoa. Yritin silti ujuttaa tätä vähän kiinteämpää tavaraa pienen letkuni läpi, sillä seurauksella että se meni täysin tukkoon.

Hätä ei onneksi ollut tämän näköinen. Muistin nimittäin lasten antibiootteja takavuosina annostellun ruiskulla, joten otin sellaisen uusiokäyttöön ja pruutasin aineet rungon sisään hieman yli 10 ml kerrallaan.

Päivä 12

Alumiinia riittää aina vaan. Ei kun uudet aineet taas sisään.

Päivä 18

Viimeisiä viedään. Tällä kertaa rungon sisään menivät jo viimeisetkin tilkat Kodin Putkimiestä, luonnollisesti tälläkin kertaa terästettynä rakeilla.

Päivä 21

Liuotuksen loppu. Tässä vaiheessa liuosta alkoi jo karata takahaarukan viistoputkiin, eli aineen pinta ei pysynyt enää riittävän korkealla liuottaakseen ylempänä satulaputkessa olevaa alumiinia.

Otin siis käyttöön taltan ja vasaran ja paukutin loput alumiinit irti satulaputkesta.

Uusi satalatolppa ei tämän jälkeen kuitenkaan tuntunut oikein uppoavan suosiolla rungon sisään, joten hioin satulaputkea sisältä ensin metallitangon ympärille kierretyllä hiomapaperilla ja sitten otin käyttöön jarrusylinterien hoonaamiseen tarkoitetun työkalun ja pyörittelin sitä porakoneella minuuttitolkulla edestakaisin satulaputkessa.

Ja katso: viimeinkin pyörään solahti uusi satulatolppa paikoilleen. Jo oli aikakin.

Kokemusta rikkaampi

Näin tuli testattua, että alumiininen satulatolppa todellakin on mahdollista liuottaa pois teräsrunkoisesta pyörästä, eivätkä aineet siihen maksa paljon mitään.

Suosittelenko tätä? En todellakaan. Hommassa käytetään syövyttävää ainetta, mikä tekee työskentelystä vaarallista, hankalaa ja sillä pilaa helposti pyörän maalipinnan. Aikaakin liuottamiseen pitää näemmä varata viikkotolkulla.

Näillä kokemuksilla aion vastaisuudessa kokeilla tätä kikkaa jumittuneen tolpan irrottamiseen ja käyttää liuotusta vasta aivan viimeisenä keinona.

Käyhän lopuksi vielä tykkäämässä Facebook-sivustani, niin et missaa tulevia artikkeleitani! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *