Biltema on yksi suosikkikaupoistani, mutta sen Yosemite-tuotemerkillä on imago-ongelma. Suurin osa valveutuneista pyöräharrastajista ajattelee luultavasti minun tapaani, että Yosemitet ovat osavalmistajien halvimmista palikoista huolettomasti kasattuja ritsoja, jotka ovat kenties vain niukasti Triaclea parempia. Kuka haluaisi vakavissaan ostaa sellaisen? No minä 😂!
Toria selatessani iskin näet silmäni päällisin puolin varsin soivan näköiseen Yosemite X-Dirt 26″ -nuorisomaastopyörään. Hurautin katsomaan fillaria peräti naapurikunnan puolelle, ja kun totesin magneetilla liki kolhuttoman rungon olevan terästä arvokkaampaa alumiinia, melko maltillisesti hinnoiteltu peli lähti mukaani. Minulla oli jo selkeä visio muutoksista ennen kuin pyörä luovutettaisiin veljenpojalleni syntymäpäivälahjaksi.
Yosemiten arviointia
Kaikkein edullisimpien markettipyörien rungot on valmistettu HiTen-teräksestä. Ne ovat yleensä tolkuttoman painavia ja tappavat tehokkaasti ajamisen ilon – etenkin maastossa. Esimerkistä käyköön vaikka Madison Raptor 26″, massaa 15,9 kg tai Jupiter Climber 26″, massaa peräti 18 kg! Moisia kannattaa välttää, olivatpa ne kuinka kovassa alennuksessa tahansa.
Bilteman runko, ohjaustanko, satulatolppa, vanteet, kammet ja navat ovat kaikki alumiinia. Kalavaaka näyttikin massaksi reilusti Jupiteria maltillisemmat 13,02 kg. Tällä kertaa Yosemite on siis parempi valinta kuin Prisma- tai Citymarket-kilpailijansa, vaikka ennakkoluuloni olivatkin tiukassa! Kulmikkaasta profiilista valettu runko vaikuttaa silti enemmän ronskia käyttöä kestävältä kuin painon minimointiin tähtäävältä.
Tangossa oli myös lukittavat kädensijat, mikä helpottaa huoltoa. Plussaa niistä. Takavaihtaja ei yllätyksekseni ollut Shimanon halvin Tourney, vaan kympin kalliimpi Acera. Minulla on kuitenkin vahva epäilys, että vaihtaja on jossain vaiheessa vioittunut ja vaihdettu uuteen.
Satulatolpassa on sellainen erikoisuus, että sen kiristin on varustettu kahdella pultilla – ei kuitenkaan etu- ja takapuolella, vaan vierekkäin. Hankala sanoa, mitä etua tästä on (jos mitään), mutta löysyttämien ja kiristäminen ottaa nyt enemmän aikaa yksipulttiseen malliin verrattuna.
Negatiivisiakin puolia pyörästä löytyy. Mielestäni halpojen pyörien isoimpia ongelmia on se, että taakse laitetaan kälyinen 7-lehtinen kierrepakka. Se on paitsi painava, myös estää tehokkaasti pyörän päivittämisen modernimmaksi 8- tai 9-vaihteiseksi. Etuvaihtaja on myös mennyttä maailmaa, mutta sen poistamalla pyörä muuttuu nimellisesti 14-vaihteisesta vain 7-vaihteiseksi. Poistin sen silti!
Pyörässä on mekaaniset levyjarrut, jotka ovat toki vannejarruja paremmat, mutta tässä tapauksessa niiden teho oli kyllä luvattoman heikko. Takajarrusatulaan joku kyläseppä oli lisäksi vaihtanut eriparia olevat jarrupalat. Jarru- ja vaihdevaijerit olivat luonnollisesti aivan vaihtokunnossa, ja 2x-kampisarjan ketjusuojasta oli jäljellä enää palaset. Seisomatuesta puuttui myös tassu.
Näyttävän väristen vanteiden rakenne paljastui renkaita vaihtaessani perinteiseksi yksiseinäiseksi, vaikka maastopyörissä jämäkämmät ontelovanteet lienevät yleisemmät ja paremmat.
Haarukka on Zoomin tuumaisilla liukuputkilla varustettu malli, joka on mielestäni melkoinen rimpula (jopa yleisiin halpis-Suntoureihin verrattuna). Tulevalla kuskillakin on tietysti vähemmän massaa kuin aikuisella miehellä, joten eiköhän se aja asiansa.
Isoin yllätys oli se, että takakiekko kulki toiselta puolelta niin läheltä haarukkaa, että se oli kiillottanut maalin pois. Alla olevassa kuvassa olen toki jo vaihtanut pyörään alkuperäistä leveämmät 2.35″ renkaat, mutta myös rihdannut kiekon siten, että rengas kulkee keskempänä. Hämmentävästi takakolmion yläpäässä tällaista puolieroa ei ole – liekö kyseessä suunnittelun vai toteutuksen kukkanen?
Kaiken kaikkiaan tämä pyörä on alumiinirunkoa lukuunottamatta rakennettu selvästi kustannukset edellä, liekö maksanut uutena noin 249 – 299 euroa?
Spessua tuuninkia!
Tämän projektin varsinainen juju, vitsi ja tavoite oli meikata edullinen Yosemite näyttämään huippukalliilta Specializedin S-Worksilta kiinnittämällä pyörään AliExpressistä ostetut tarrat. Todellista asiantuntijaa tämä ei tietysti hämää hetkeäkään, mutta 10-vuotiaan kaveripiirissä tällaisella saattaa saada arvaamatonta arvostusta 👍.
Tätä varten Yosemite-tarrat ja keulamerkki oli poistettava. Tein homman kuumailmapuhaltimella ja suksivoiteille tarkoitetulla siklillä raaputtamalla. Liimajäämät lähtivät toffeelaikalla ja rasvanpoistoaineella. Samaan syssyyn poistin joustohaarukasta rispaantuneet tarrat, koska ne eivät olleet enää kovin edustavat.
Koska satulassakin luki Yosemite, vaihdoin sen uuteen Jupiter-merkkiseen häivyttääkseni jäljet pyörän alkuperäisestä identiteetistä. Vaihtoa puolsi myös se, että alkuperäinen satula oli melko rispaantunut peräpäästään.
Hahmottelin tekoälyn avustuksella rungosta kaksivärisen luonnoksen. Koska se näytti silmääni vakiota paremmalta, lompsin automaalikauppaan ostamaan tummansinistä maalia. Sininen kun on vastaväri pyörän oransseille yksityiskohdille. Maalikaupan väriluetteloa selattuani (ja myyjän ehdotuksesta) päädyinkin etukäteen valitsemani laivastonsinisen sijaan ultramariininsiniseen. Tämän jälkeen karhensin rungon karhunkielellä, pyyhin sen rasvanpoistoaineella ja suihkutin rungon takaosan siniseksi.
En lakannut pintaa, ja jälkikäteen runkoa käsitellessä maali tuntui naarmuuntuvan ja irtoavan helposti. Naarmuja pyörään tulee kuitenkin väistämättä, joten annoin uudelle omistajalle maalipurkin lopun mukaan paikkamaalauksia varten. Oppiipahan käsittelemään pyörää sille kuuluvalla arvostuksella, jos joutuu yhtenään maalaushommiin! 😄
Huoltoa ja osien vaihtoa parempiin
Pyörä suorastaan huusi perushuoltoa. Vaihdoin kaikki vaijerit ja niiden kuoret. Rupiset tupit heitin roskiin, samoin etuvaihtajan ja sen liipaisimen. Lisäsin uuden soittokellon ja vaihdoin uuden Shimano CN-HG40 -ketjun. Rihtasin kiekot ja tarkistin laakereiden toiminnan. Joustohaarukka takelteli, joten tein sille alajalkahuollon: hioin liukuputkista karkeudet pois hienolla hiomapaperilla sekä teräsvillalla ja laitoin paketin uusien rasvojen kera takaisin kasaan. Tuli smoothi. Siinäpä tärkeimmät.
Tietääkseni pyörällä ajetaan enimmäkseen asfaltilla, joten halkeilleet nappularenkaat saivat tehdä tietä sileämmille, taittuvakylkisille Schwalbe Big Appleille, jotka minulla oli aiemmin kenkälusikoituna Iso-Jopooni. 2.35″ leveydellä niissä on reilusti pitoa asfaltilla, ja ne kantavat hyvin myös soralla. Onhan pyörä myös vähän miehekkäämmän näköinen tuhdimmin rengastettuna! Näissä renkaissa on lisäksi heijastinnauha vakiona, mikä tekee pimeällä pyöräilystä turvallisempaa.
Vaihteet toimivat kohtuullisesti, mutta takavaihtajan korvake oli vääntynyt ja vaihtajan kiinnityksen kierteet olivat melko karun näköiset, joten katsoin parhaaksi vaihtaa tilalle aivan uuden. Sinne meni 24 euroa, mutta tulipahan taas pidettyä paikallisen pyöräliikkeen rattaita pyörimässä.
Valitettavasti tämän jälkeen vaihteet vaihtuivat aiempaa huonommin, joten totesin vaihtajan häkin vääntyneen (tai tulleen väännetyksi). Ei muuta kuin vaihtaja irti ja oikaisu ruuvipenkissä. Taas toimii.
Vaihteiden toimintaa testatessani panin merkille, että ketju tipahti isommalta eturattaalta pienemmälle isoimmalla takarattaalla oltaessa. Ketjun linja oli iso-iso-yhdistelmällä jo niin vino, että se riitti vetämään ketjun pois rattaalta. Tällaisten edullisten 2x-kampien rattaat kun eivät ole 1x-järjestelmissä käytettävää, ketjun paremmin rattaalla pitävää narrow-wide-mallia.
Koska pyörässä oli nelikanttikeskiö, akselin mittaa lyhentämällä (eli eri keskiölaakerilla) eturattaita olisi mahdollista siirtää lähemmäksi runkoa. Alkuperäisen akselin leveydeksi mittasin peräti 127 mm, joten kokeilin tilalle 124,5 mm leveää keskiölaakeria, mikä ei toiminut juurikaan paremmin. Toinen varastostani löytynyt malli oli 113 mm leveä, ja sillä ketju pysyi jo eturattaalla. Olisin halunnut kokeilla myös 119 mm versiota, mutta sellaista ei nyt ollut aikaa hakea kaupasta.
14–28-hampaista takapakkaa en tällä kertaa katsonut vaihtamisen arvoiseksi, sillä se ei vaikuttanut järin kuluneelta. Tämä osoittautui virhearvioksi, sillä pyörän uudelta omistajalta tuli palautetta, että ketju pomppii suurimmalla vaihteella ajaessa 🤦♂️. Shimanon valikoimasta paras vaihtoehto tilalle on laajimmalla skaalalla varustettu 14–34h MF-TZ510 MegaRange-pakka. Pienen pieni mahdollisuus on myös siihen, että aiemmin asentamani 113 mm keskiölaakeri toi ketjua jo liiaksi sisäänpäin.
Löysät farkunlahkeet tuppaavat polkiessa likaantumaan ja rispaantumaan ilman ketjusuojaa, joten 3D-tulostin sellaisen PETG:stä. Valitettavasti Thingiversestä ei löytynyt 4×120 mm PCD:lle valmiita malleja, joten jouduin mallintamaan sellaisen itse Tinkercadillä. Lopputuloksesta tuli enemmänkin funktionaalinen kuin kaunis. Samalla upotin suojaan sivustoni osoitteen – ilmaista mainosta, you know!
Jarrut olivat luonnostaan kehnot tai muuttuneet käytössä sellaisiksi. Eteen vaihdoin käytetyn hydraulisen Shimano MT200 -jarrun uusien jarrupalojen ja uuden jarrulevyn kera, sekä ilmasin koko paketin. Tuli aivan kunnollinen. Taakse vaihdoin vähän käytetyn mekaanisen Hayes MX-4 -jarrusatulan, ja siitäkin tuli säädön jälkeen yllättävän napakasti ottava jarru.
Lukkotuppien tilalle vaihdoin pyörän oranssien vanteiden kanssa mätsäävät paksut oranssit tupit. Ne ovat puoli-ilmaista kiinalaatua eivätkä kokemukseni mukaan kestä UV-säteilyä, eli haalistuvat nopeasti käytössä. Toinen vaaleiden tuppien ongelma on se, että ne menevät nopeasti likaisiksi ja näyttävät sen jälkeen vähän nuhjuisilta. Pakkohan ne oli kuitenkin laittaa, koska olin joskus moiset varastooni hommannut. Antakaa anteeksi!
Lopputulos
Uusien tarrojen hieman suurpiirteisen kiinnityksen jälkeen “Y-Works” oli lopulta valmis. Aikaa koko hommaan meni useampi tunti, mutta harrastamisessahan se on melkein vain positiivinen asia! 😎
Olin tilannut pyörää varten varmuuden vuoksi myös vaihtoehtoiset The Beast -tarrat, jos S-Works ei olisikaan näyttänyt hyvältä. Päädyin sitten kiinnittämään molempia pyörään, koska sävy on sama. Onhan tämä fillari nimittäin jo melkoinen peto kulkemaan sopivan kuskin alla! 🙂
Jos pidit artikkelista, niin käypä vielä tykkäämässä Facebook-sivustani, niin et missaa tulevia juttujani! 🙂
