Koetan parhaillaan (ok, jatkuvasti) saada tallista projekteja vähemmäksi ja yksi jo pitkään korjausta odottanut pyörä on aiemmassa postauksessani vilahtanut Kona Hahanna.
Tarkoitukseni oli asentaa pyörään 1X-voimansiirto ja olin jo aikaa sitten tilannut pyörään eturattaaksi 32-hampaisen narrow-wide-hammaskehän. Vaan annas olla, pyörän alkuperäissä Shimanon FC-MC16 kammissa olikin yleisen 4×104 sijaan todella eksoottinen 5×67 pulttijako, johon tuo hammaskehä ei luonnollisestikaan sopinut. Olisi varmaan pitänyt tutkia niitä etukäteen 🙂 . Lisäksi vakiokammet olivat 175-milliset, jotka ovat pienirunkoiseen pyörään mielestäni turhan pitkät. Ne täytyi siis varastoida odottamaan jotain sopivaa projektia. Vaan mitäpä tilalle?
Kierrätys kunniaan
Elintenluovuttajaksi hankkimassani Yosemite-raadossa oli Truvativin 170-milliset kammet kolmella rattaalla. Niissä taas ei ollut avattavia pultteja laisinkaan, eli kyseessä on halvimman luokan kammet, joissa on alumiinisiin veiveihin asennettu kiinteästi teräshammasrattaat. Tällaisen konstruktion positiivinen puoli on se, että teräksiset rattaat kestävät about isältä pojalle ja tässäkin ne ovat vielä aivan käyttökelpoiset. 1X-modifikaation järkevyyttä hieman vähentää se, että ilman etuvaihtajaa ketju pomppaa näiltä perusmallin rattailta maastossa rymistellessä helpommin pois (koska hampaat eivät ole narrow-wide-mallia), mutta luulenpa, että kunnostettavana oleva pyörä tulee näkemään enimmäkseen kaupunkiajoa, joten tokkopa tuosta tulee suurempaa ongelmaa.
Ensihätään ruuvasin irti muovisen ketjusuojan ja irrotin pienimmän rattaan rälläkällä ja porasin pois kuusiokolopulttien näköiset niitit, kampien painokin keveni samalla varmaan usealla kymmenellä grammalla 🙂 .
Sisempi ratas on yleiskäyttöön sopivan kokoinen 34-hampaisena, joten 1X-käyttöön tässä nyt jäi harmittamaan turha, kiinteästi kampeen prässätty isompi ratas. Voisikohan siitä leikata hampaat pois, niin että jäljelle jäisi siisti lahkeita ja ratasta suojaava ketjusuoja?
Minulla ei valitettavasti ole >1000 euron metallijyrsintä, mutta aloin tuumailemaan, että josko hampaat onnistuisi leikata pois työkaluarsenaalista löytyvällä 125 millisellä kulmahiomakoneella. Käsivaralta en uskonut tulevan siistiä jälkeä, joten päätin nikkaroida jotain, jolla pitää rälläkkää sopivalla etäisyydellä kammen keskipisteestä.
Leikkaustuen rakentaminen
Projektiin sopiva vanha nelikanttikeskiö löytyi metallikeräyslaatikostani ja ylijäämäpuutavaraakin oli sen verran varastossa, että sopiva rakennelma syntyi niistä puuliiman ja ruuvien avustuksella.
Makitan kulmahiomakoneessa on kahvaa varten stardardi M8-kierre laitteen kummallakin puolella kätisyyden vaihtoa silmälläpitäen, joten toisella puolella on aina vapaa kiinnityskohta, josta koneen saa kiinni liikutusmekanismiin. Hain kaupasta mahdollisimman pienivälyksisen ison saranan ja taivutin sen päätä ruuvipenkissä myötäilemään paremmin rälläkän muotoa. Kiinnitin koneen saranaan kiinni sopivan mittaiseksi lyhentämälläni M8-pultilla ja rälläkkä liikkui nyt ylä-alasuunnassa melko nätisti. Saranan alapuolelle ruuvasin levyn rajoittamaan leikkuusyvyyttä, sillä en missään nimessä halunnut päästää laikkaa osumaan hammasrattaan vieressä olevaan kampeen.
Saranan oikealle puolen ruuvasin pätkän lankkua ohjuriksi, jota vasten kulmahiemakonetta voi tukea, jotta laikka ei pääse vaeltelemaan sivusuunnassa. Lankun vierestä törröttää ylöspäin kasettikeskiön pitempi osa, jolle porasin liimapuulevyyn tiukahkon reiän ja pyöritin keskiön paikalleen epoksiliiman kera. Keskiön akselin päähän ruuvasin miljoonalaatikostani löytyneen, toisesta päästä kierteistetyn 90-asteisen metallitangon väkisin väärille kierteille (kierteet kun eivät sattuneet olemaan yhteensopivia).
Pyöritysmekanismin viimeisteli pätkä pyörölistaa, johon porasin reiän keskelle ja työnsin metallitangon puun sisälle epoksiliiman kera. Tarkoituksena oli pystyä pyörittämään kampea riittävän tasaisesti työstön aikana ja mielestäni tuosta tuli tällä mitoituksella ihan riittävän jämäkkä. Varmemmaksi vakuudeksi hitsasin vielä tangon kiinni keskiöön ja piilotin ruman hitsaussauman kietaisemalle ympärille mustaa eristysnauhaa 🙂 .
Takapuolelta näkyy kasettikeskiön nelikanttiakselin toinen pää, johon työstettävä kampi kiinnitetään samaan tapaan kuin normaalisti pyörään. Varastosta löytämäni liimapuulevy oli verran kapea, että jyrsin laidoilla oleviin kalustelevyihin yläjyrsimellä urat, että mahdollinen 180-millinen kampikin mahtuu tulevaisuudessa varmuudella pyörähtämään.
Sittenpä vaan kammenpultilla kammen kiritys paikoilleen ja tälläämään kulmahiomakonetta sopivaan kohtaan.
Jouduin siirtämään sekä saranan kiinnitystä että ohjainlankkua, mutta lopulta olin tyytyväinen leikkausetäisyyteen ja -kulmaan, joten ei kun paketti ulos ja kone soimaan.
Rälläkkäfestari 2022
Itse leikkaustapahtuma meni melko yllätyksettömästi, sillä kulmahiomakoneen pitäminen paikoillaan ei ollut lainkaan hankalaa tuen kanssa. Tekemäni kehikko oli sen verran tukeva, että pystyin operaation aikana pitämään toista jalkaani sen päällä ja lisäksi se tarjosi myös suojaa enimmiltä kipinöiltä.
Pelkällä katkaisulaikalla en kuitenkaan saanut ketjunsuojasta täysin pyöreää, sillä kun olisi ilmeisesti pitänyt malttaa leikata pikku hiljaa ympäri rattaan eikä painaa yhdestä kohtaa läpi ja jatkaa siitä eteenpäin. Vaihdoin siis rälläkkään paksumman hiomalaikan ja hioin sillä vielä pari milliä lisää pois (mihin kului rutkasti aikaa, anteeksi naapurit!) ja lopulta lopputulos miellytti silmää. Leikkauspurseita piti toki hioa pois viilalla ja pyöristin vielä syntyneen ketjusuojan reunat karkealla hiomapaperilla.
Ja siinäpä se nyt sitten oli, itse koneistettu 1X-kampi kiinteällä ketjusuojalla.
Ja tältä se näytti maalauksen jälkeen, maalina käytin jo aiemmin hyväksi havaitsemaani Mastonin mattamustaa pohjamaalia. Se kuivuu nopeasti, tarttuu hyvin ja maalipinta on jo parin päivän päästä melko kova. Hyvä maali tällaiseen käyttöön. Jos Mastonilla luette tätä, niin minulle voi lähettää repullisen erivärisiä pohjamaaleja korvaukseksi tästä myynninedistämisestä 🙂 .
Ennen maalausta karhensin toki pinnat karhunkielellä ja poistin rasvat ja liat rasvanpoistoaineella. Takaa pilkottavasta hammasrattaasta taas kiillotin pois hapettumia ja ruostetta hienolla teräsvillalla.
Jatkokehitysmietteitä
Jos tätä leikkaustukea vielä jalostaisi eteenpäin, niin rälläkälle ja ohjarille kannattaisi rakentaa (metalliset) siirtokiskot pikalukituksella (vaikka siipimuttereilla), jolla laikka olisi helppo saada asemoitua juuri oikeaan paikkaan.
Perinteisen katkaisulaikan sijaan siistimpää jälkeä tekisi kenties metallin sahaukseen tarkoitettu terä, jollaisia testataan (tosin sirkkelissä) tässä videossa. Vähemmän pursetta saattaisi tulla myös nettifoorumeilla kehutuilla 3M:n ohuilla Cubitron-laikoilla, mutta en ole valitettavasti nähnyt niitä myynnissä vakiokaupoissani.
Sitten vielä fiilistelyä, että miltä kammet tulevat näyttämään Konassa. Musta ja punainen ne yhteen sopii, huomenna mennee asennukseen.
Käy vielä lopuksi tykkäämässä Facebook-sivustani, niin et missaa tulevia artikkeleitani! Kiitoksia! 🙂