Veljen vaimo toi minulle taannoin vähän haastavamman retromaasturin kunnostettavaksi, sillä pyörän osista oli iso osa joko rikki, kuluneita, ruostuneita tai jumissa. Kona on kuitenkin nk. merkkipyörä, joten mielestäni se oli kuitenkin kevyen kromimolybdeeniteräksestä valmistetun rungon vuoksi kunnostamisen arvoinen.
Toisaalta 90-luvulla suunniteltu runko ei ole geometrialtaan aivan nykypyörien tasolla, joten mitään aivan huippukallista palikkaa siihen ei mielestäni kannata modernisoidessakaan asentaa. Pyrin siis käyttämään mahdollisimman paljon käytettyjä osia.
Runko
Ensimmäinen homma oli saada teräsrunkoon jämähtänyt alumiininen satulatolppa poistettua. Operaatio otti muutaman viikon, mutta vaurioitti samalla maalipintaa, mikä tiesi maalaushommia.
Pyörää maalausta varten purkaessani totesin, että rungon sisälle oli päässyt jossain vaiheessa vettä, joka oli toisessa takahaarukan alaputkessa muuttunut jääksi halkaisten sen. No, onneksi tutulla pyöräharrastajalla oli laadukas TIG-hitsauskone ja vieläpä taitoa sen käyttöön ja runko ehjäytyi. Vastaisen varalle olen nyt porannut keskiön alle vedenpoistoreiän – miksihän sellaista ei ole kaikissa pyörissä?
Tässä vaiheessa olikin syksy jo niin pitkällä, että pyörä siirtyi muiden projektien tieltä autotalliin odottamaan seuraavaa kevättä. Keväällä jatkoin pyörän parissa pakkeloimalla ja hiomalla rungon takaosan maalausta varten ja teettämällä automaalikaupassa tölkillisen pyörän väristä maalia.
Maalauksen tein toukokuussa ulkona, kun lämpötila oli noussut yli 15 asteen. Hyväpä puolena ötökät eivät vielä olleet heränneet häiritsemään maalaustapahtumaa 🙂 . Sen verran olen runkoa myöhemmin kolhinut, että vaikuttaisi, että maali ei tarttunut runkoon vanhan maalin päälle aivan valtavan hyvin, mutta eipä se tällaisessa edulliseen käyttöpyörään välttämättä ole niin justiinsa. Varmasti parempi kuin ei mitään! 🙂 .
Vanhan maalipinnan kiillotin koneellisesti Schollin S20-kiillotusaineella, ettei juuri maalatun perän ja vanhassa maalissa olleen keulaosan välille syntyisi isoa visuaalista eroa.
Runko oli muuten huomattavan kevyt, mutta en sitä tullut punninneeksi missään välissä.
Keula
Konan joustokeula tuotti seuraavan pettymyksen. Siitä oli nimittäin toisen alajalan putki jäätynyt halki. Selvästikään joustokeulaista pyörää ei kannata säilyttää ulkona sateessa ja tuiskussa. Kun lisäksi keulassa oli muutakin korjattavaa, niin katsoin parhaimmaksi heittää sen metallinkeräyslaatikkoon.
Vaan mitäpä tilalle? Korvaavan osan hankintaa hankaloitti se, että vanha haarukka oli 28,6 mm kaulaputken osalta vanhaa kierteistä mallia, kun taas modernit nk. ahead-haarukat ovat kierteettömiä.
Ratkaisuksi löytyi varaosapyörä, parhaat päivänsä nähnyt Bilteman Yosemite, jossa kuitenkin oli paljon käypäistä hyödynnettävää osaa, merkittävimpänä niistä ehjä ja alkuperäistä selvästi jämäkämpi joustohaarukka 30 mm liukuputkilla. Joustoliike tuntui paikallaan painamalla toimivan vielä kohtuullisen kevyesti, joten en katsonut tarpeelliseksi huoltaa keulaa. Poistin vain kulahtaneet tarrat, hankasin liukuputkista pahimmat ruosteet pois teräsvillalla ja kiillotin alaputkien maalipinnan.
Etukiekko ja -jarru
Tarkoitukseni oli alunperin tehdä nopea ja edullinen kunnostus hyödyntäen mahdollisuuksien mukaan alkuperäisiä osia, mutta kun uudessa käytetyssä haarukassa oli myös levyjarrukiinnikkeet, niin mopo alkoi hienokseltaan karata käsistä tässä vaiheessa ja aloin aprikoimaan, että kyllähän tämä oikeastaan nyt huutaisi levyjarrullista etukiekkoa ja lopulta sellainen tulikin tori.fi:ssä vastaan riittävän edulliseen hintaan, joten pakkohan se oli ostaa.
Jarrulevy oli kiekossa melko hapettunut, mutta hiomapaperilla ja teränvillalla kiillottamisen jälkeen jo aivan kelvollisen näköinen. Poistin kiekosta myös tarrat, rihtasin sen ja lisäsin laakereihin rasvaa ja säädin laakerivälyksen sopivaksi. Haarukka kuitenkin tarvitsi IS2000-postmount -adapterin 160 mm levyjarrulle, joten hommasin sellaisenkin.
V-jarrujen poiston jälkeen väänsin ylimääräisiksi käyneet, rumasti törröttävän tapit pois ja karuihin pultinreikiin yhdistin kahdesta 3D-mallista sopivat peitetulpat ja 3D-tulostin ne. STL-tiedoston voit ladata itsellesi täältä.
Shimanon hinnat-alkaen nestelevyjarrun olin ostanut jo aiemmin käytettynä ja ilmauksen jälkeen se myös alkoi pysäyttämään pyörän tehokkaasti. Jarrupaloissa oli onneksi vielä hyvin pintaa jäljellä.
Ohjauslaakeri
Pyörän kierteiselle haarukalle tarkoitettu vanha ohjauslaakeri piti tietysti naputella irti ja asensin tilalle runkovikaisesta pyörästä aikoinaan pelastamani sopivan kokoisen ahead-ohjauslaakerin. Paha kyllä olin ilmeisesti hukannut siitä yhden peitelevyn, joten 3D-tulostin PETG-filamentista tilalle pienen rinkulan. Ohjauslaakerin yläpuolelle tulevia korotusholkkeja laitoin maksimimäärän ja sopivan kokoisia sattui laatikoistani löytymään vain hiilikuituisina, eli sellaisia siis. Eivät muuten ole kalliita AliExpressissä.
Tanko
Konan alkuperäistä kapeaa (61 cm) ja painavaa terästankoa en halunnut hyödyntää ja varaosapyörän tankokin oli liian kapea ja vieläpä sekin 25,4 mm kiinnityksellä. Tori.fi:stä löytyi kuitenkin kohtuuhintaan leveämpi käytetty 67 cm tanko ja siihen miljoonalaatikostani 80 mm mittainen stemmi yleisellä 31,6 mm kiinnityksellä. Sen verran oli tangossa kuitenkin käytön jälkiä, että maalasin sen tämänhetkisellä suosikkimaalillani eli Mastonin mattamustalla ruosteenestopohjamaalilla. Stemmissä (ja satulatolpan kiristimessä) oli kuusiokoloruuveissa hieman ruostetta, mutta ne poistuivat nätisti yön yli Annitrolissa liuottamalla.
Polkimet
Alkuperäiset polkimet olivat vielä aivan käyttökelpoiset, mutta myös ne saivat Annitrol-käsittelyn ja maalia metalliosiin.
Keskiölaakeri ja kammet
Paikallaan ollut keskiölaakeri olisi ollut ehkä niukin naukin hyödynnettävissä, mutta saatuani sen irti vaihdoin tilalle aivan uuden Shimanon BB-UN300 kasettikeskiön ja kylläpä pyörivät kammet nyt sulavasti. Kammista puheen ollen, pyörässä paikoillaan olleita Shimanon veivejä en pystynyt hyödyntämään, koska keskimmäiseltä rattaalta oli hampaita poikki ja muutenkin ne olivat mielestäni pienirunkoiseen pyörään liian pitkät (175 mm). Varaosapyörän kiinteästä kolmen rattaan kampisarjasta sain kuitenkin askarreltua toimivat 1X-kammet Konaan.
Voimansiirto
Alun perin pyörässä oli 3×7-voimansiirto ja olin jo aikeissa säilyttää sen, mutta kun hankkimassani varaosapyörässä oli 8v-liipasin, 8v-vaihtaja ja 8v-HG-pakalla varustettu 26″ takakiekko, niin ilman muutahan ne kannatti ottaa käyttöön.
Yksi selitys varaosapyörän hyvin halpaan hintaan oli siinä, että vapaarattaan runko pyöri takakiekossa tyhjää. Pyörään ei siis toisin sanoen saanut vauhtia polkemalla. Muutaman tunnin upotus tärpättiin onneksi sai vapaarattaan kynnet taas liikkumaan ja näin tuli takakiekosta taas toimiva – ainakin joksikin aikaa. Yhteensopivan vapaarattaan olisi kyllä saanut hommattua myös varaosana ja olisipa nykyisen pystynyt isohkolla vaivalla täysin purkamaankin. Ketjuksi hankin edullisen YBN:n 3/32-ketjun.
Vaihdevaijerin ja sen kuoren vaihdoin uuteen ja en voi kun ihmetellä joskus muodissa ollutta tapaa reitittää avovaijerit rungon vaakaputken yli. Likaantuvat, ruostuvat ja saattavat sotkea vaatteitakin. Ei ymmärrä. Jälkikäteen ajattelen olisi pitänyt jollain ilveellä porata nuo vaijenkuoren stopparit rungosta auki ja vetää kuorellista vaijeria koko matkalle.
Shimanon 11-30 takapakka sai hieman mustaa pohjamaalia kohentamaan ulkoasua, kunhan ensin pesin vuosikertamöhnät siitä pois. Mieluusti isoimmassa rattaassa olisi saanut olla neljä hammasta enemmänkin, mutta tällä mentiin nyt. Samalla maalia saivat myös pikalinkut, satulatolpan kiristin ja muutamat muut osat.
Takavaihtaja siirtyi ongelmitta Konaan, jossa on muuten kiinteä takavaihtajan korvake. Nykypyörissä tämä on erillinen uhrattava osa, joka saa kolhun sattuessa mennä rikki vaihtajan tai pyörän rungon sijaan.
Takakiekko
Alkuperäinen takakiekko oli melko heikko esitys sikäli, että siinä oli vanhanaikainen 7-vaihteinen kierrepakka, mikä samalla tarkoitti melko vaatimatonta 14-28 hampaan välitysskaalaa. Varaosapyörän takakiekossa taas oli 8-vaihteinen pakka ja siinä olevan HG-standardin vapaarattaaseen sopisi useampivaihteinenkin pakka, jopa 12-lehtinen onnistuisi jos ruokahalu kasvaa ajaessa. Rihtasin kiekon ja puhdistin hapettuneet jarrupinnat hiomapaperilla. Laakerit tuntuivat olevan kunnossa, joten en tehnyt niille mitään.
Uuden kiekon kanssa tuli vaan vastaan pahasti silmäänsattuva ongelma: siinä oli hopeavärinen napa ja pinnat kun taas hankkimassani levyjarruetukiekossa oli nykymuodin mukainen musta napa ja mustat pinnat. Yhdistelmähän on karmea tyylirikko! Koska en halunnut enää metsästää uutta takakiekkoa, menin siitä mistä aita on matalin, eli HUIJASIN! 😄
Toisin sanoen maalasin takakiekon mattamustalla. Toivottavasti kukaan ei saa koskaan tietää tästä rimanalituksesta… 🤦 Todennäköisesti maali ei nimittäin pysy ruostumattomasta teräksestä valmistetuissa pinnoissa kovin hyvin, mutta ainahan sitä voi paikata mustalla spriitussilla 🙂 . Maalia myös kului reippaasti, eli sikälikään en oikeastaan suosittele tällaista lähestymistapaa.
Ihan 1:1 pariahan ei taka- ja etukiekosta nytkään syntynyt, sillä edessä ei ole vannejarrulle koneistettua jarrupintaa, kun taas takakiekossa sellainen täytyy olla, koska takana on edelleen V-jarru.
Takajarru
Takajarrukahvan otin Yosemitestä (kaipasi sekin hieman mustaa maalia) ja taakse minulta olisi löytynyt useammatkin ihan hyvät jarrulänget, mutta valitettavasti vain hopeisina. Koska olin kuitenkin lähtenyt rakentamaan punamustaa pyörää, niin hain kaupasta ihan uudet mustat jarrulänget, enkä edes halvimpia, koska ne halvimmat olivat jo vähän turhan halvan näköiset. Bonuksena mukana tuli tietysti myös uudet jarrupalat ja yhdistelmän jarruteho on todella hyvä, eli takarenkaan pystyy helposti jarruttamaan lukkoon. Ruosteisen jarrukaapelin vaihdoin luonnollisesti uuteen.
Satulatolppa ja satula
Satulatolpaksi valitsin ohjainkannattimen korotusholkkien kanssa visuaalisesti yhteensopivan, aikoinaan eBaystä tilaamani aidon kiinakuitutolpan. Ulkonäköä tärkeämpää tosin on, että tämän ei pitäisi juuttua pysyvästi pyörään kiinni. Lienee myös alkuperäistä jonkin verran kevyempi.
Satulaksi valitsin satulavalikoimastani Lidlistä aikoinaan hankkimani trekking-malli, josta minun ahterini ei oikein tykännyt jopossa, mutta ehkäpä se toimii maastopyörässä paremmin. Onhan siinä myös hieman punaista, mikä sopii rungon sävyyn.
Lokasuojat
Alkuperäiset muoviset lokasuojat olivat aivan käyttökelpoiset, mutta muuttuneet vuosien myötä aivan harmaiksi. Maalasin nekin siis mattamustalla, problem solved! 🙂
Renkaat
Renkaat otin Yosemitestä, sillä ne olivat halkeilemattomat Kendat ja vieläpä fiksusti sellaiset, että edessä on karkeampi kuvio ja takana taas maltillisemmat nappulat. Näillä eväillä saadaan keulaan pitoa ja taakse rullaavuutta. Oikeasti tämä pyörä olisi mielestäni kaivannut tanwall-renkaita, mutta ne olisivat olleet arvokasta tilaustavaraa.
Muut osat
Etu- ja takaheijastin löytyivät romulaatikostani, mutta pinnaheijastimet hankin aivan uudet, että pyörällä olisi turvallista ajaa syyspimeillä.
Tankoon löytyivät mukavat lukolliset ergo-tupit varastoni kätköistä, mutta soittokellon hain kaupasta.
Viimeiseksi asensin pyörään vielä vakavasti harrastukseen suhtautuvien maastopyöräilijöiden halveksuman seisontatuen, kun minulla pyöri sellainen nurkissa ylimääräisenä ja toisaalta ounastelin, että pyörällä ajetaan enemmän kilometrejä asfalttiviidakossa kuin maastossa.
Olin sen verran tyytyväinen pyörän ulkonäköön, että tuumailin sen kelpaavan jo pyörävarkaillekin ja heidän toimintaansahan ei kannata helpottaa. Hankin siis pyörään mielestäni aivan kelvollisen oloisen U-lukon.
Siinäpä se nyt sitten olisi, tälle vuosituhannelle tuotu Kona Hahanna.
Koeajo
Kona oli minulle aivan liian pieni, mutta lähdin sillä silti testilenkille. Ilokseni jarrut ja vaihteet toimivat hyvin, kulku oli vakaata ja pyörästä ei kuulunut mitään ylimääräisiä ääniä. Hitsattu runkokin kesti liki satakiloisen karpaasin alla mennä helppoja alamäkireittejä, eikä edes pelottanut 🙂 . Konalla oli ylipäätään ilo ajaa ja 26-tuumaisilla renkailla varustettu pyörä ilahduttaa aina ketteryydellään, kun yleensä ajan 29″:llä tai läskillä. Ergo-tupitkaan eivät tuntuneet yhtään hassummilta.
Jos jotain parannettavaa etsisi, niin el cheapo 1X-voimansiirron välitykset eivät riitä aivan jyrkimpiin mäkiin, mutta toisaalta pyörätiellä pääsee aivan tarpeeksi lujaa. Irrallaan ihan hyvältä tuntunut joustohaarukka olikin maastossa jäykän puoleinen, eli luultavasti se olisi sittenkin tarvinnut huollon, että toimintaan olisi tullut lisää herkkyyttä. Samalla liukuputket olisi voinut käsitellä Annitrolilla ja yrittää saada niistä loputkin ruostepisteet pois.
Tanko jää tässä myös alemmaksi kuin alkuperäisellä vanhan liiton todella jyrkkänousuisella ja pitkällä stemmillä. Jos pyörän omistaja ei sattuisi saamaan nyt hyvää ajoasentoa, niin sitten lienee edessä vielä riser-tangon tai jyrkempinousuisen stemmin hankkiminen.
Kustannukset
Tässäpä osviittaa siitä, mitä vanhan pyörän rakentaminen kokolailla uusiksi noin suurin piirtein kustantaa, kun yrittää pitää kulut kurissa.
Uudet osat
- soittokello 2,90 €
- ketju 6,90 €
- v-jarru 11,90 €
- satulatolppa 20,36 € (nykyisellä dollarin vaihtokurssilla kalliimpi)
- korotusholkit 4 €
- pinnaheijastimet 2,90 €
- IS2000-postmount -adapteri 17 € (tuin paikallista pyöräliikettä)
- kasettikeskiö 13,90 €
- U-lukko 16,90 €
- jarruvaijeri taakse 3,50 €
- vaihdevaijeri 3,90 €
Käytettunä hankitut osat
- tanko 8 €
- varaosapyörä 20 €
- levyjarrukiekko 20 €
- levyjarru eteen (sis. kahvan) 12 €
Tarvikkeet
- Kodin Putkimies 3,55 €
- Mastonin mattamusta ruosteenestopohjamaali 7,90 €
- teetetty punainen pintamaali 25 €
- (+ vähän valkoista pohjamaalia ja lakkaa, hiomapapereita, teräsvillaa, rasvanpoistoainetta yms)
Omasta ylijäämävarastosta
- ohjauslaakeri
- satula
- ergo-lukkogripit
- etu- ja takaheijastin
- seisontatuki
Muut kulut
- hunajarommipullo hitsarille
Eli kaiken kaikkiaan pyörän pelastamisen ja modernisoinnin hinnaksi tuli nuukaillenkin noin 200 euroa. Onko se sitten paljon vai ei, riippuu varmaan siitä, keneltä kysyy 🙂 . Samalla rahalla kun voi hankkia esimerkiksi yhden kunnollisen läskipyörän nastarenkaan.
Aikaakin tähän pyörään meni myös kokolailla runsaasti, sillä vanhojen osien puhdistaminen, rasvaus, säätäminen, ruosteenpoisto, modifiointi, hiominen/kiillotus ja/tai maalaus ei käynyt ihan käden käänteessä. Kokemusta kuitenkin kertyi ja blogiin tuli useampi artikkeli lisää. Ja onhan se ekologisempaa kunnostaa vanhaa sen sijaan, että heittäisi kaiken aina roskiin ja tilaisi Kiinasta uutta tilalle. Nyt saatiin 25-vuotiaalle pyörälle hyvällä tuurilla 25 vuotta lisää käyttöikää 🙂 .
Jos pidit artikkelista, niin käypä vielä tykkäämässä Facebook-sivustani, niin et missaa tulevia juttujani! 🙂
