You are currently viewing Leveämpää kumia ja vannetta maastopyörään

Leveämpää kumia ja vannetta maastopyörään

Viime vuosina ovat ns. plussarenkaiset maastopyörät nostaneet suosiotaan; näissä 27,5″ kokoisen kumin leveys on 2,8″ – 3,0″. Plussapyörissä on myös etu- ja takanavat on tyypillisesti tavallista 27,5-tuumaista pyörää leveämmät eli nk. boost-standardia (110 mm / 148 mm). Plussarenkaita löytyy myös 29 tuuman kokoisina.

Leveämmällä renkaalla on etuja, eli sillä isompi ilmatila tuo lisää mukavuutta ja myötäilee maaston muotoja herkemmin, mikä yhdessä isomman kosketuspinta-alan ja matalamman rengaspaineen kanssa parantaa pitoa. 2,8″ renkaan kostetuspinta-alan kerrotaan olevan 21% suurempi kuin 2,35″ renkaalla. Leveä rengas myös kantaa paremmin pehmeällä alustalla, eli esimerkiksi hiekalla. Plussarenkaat ovat lisäbonuksena halkaisijaltaan tavallisia isompia, mikä taas helpottaa esteiden ylittämistä.

Plussakumien negatiivisia puolia ovat lisääntynyt massa ja hieman kankeampi ohjattavuus, lisäksi ohuet kyljet ja matalat rengaspaineet saattavat kovavauhtisissa tiukoissa mutkissa aiheuttaa sen, että rengas ikään kuin taittuu alle, mikä saattaa tuntua epämukavalta ja huonoimmillaan johtaa pidon menetykseen.

Viime aikoina suosiotaan ovat kasvattaneet 2,5″ – 2,6″ leveät renkaat, joissa saadaan osa plussarenkaiden hyödyistä, mutta ei juurikaan haittoja ja ne saattavat mahtua pyörimään myös ei-plussapyörissä. Tällaiset renkaat halusin asentaa tyttäreni White XC 275 Traineriin, koska ohjelmassa on aina välillä varovaista alamäkipolkujen ajoa ja lisäpidosta ja sen tuomasta lisäturvallisuudesta on tällöin erityisen paljon iloa.

Renkaat

Whitessä on vakiona halvat ja melko pieninappulaiset Deli Tiren 2,1″ renkaat, jotka painoivat 948 g + 958 g. Nettikirppiksellä tuli vastaan käytetyt Schwalben kehutut joka paikan höylät, eli 2.6″ Nobby Nicit. Näissä on jo isommat ja pitävämmät nappulat, mutta ne rullaavat yhä kohtuullisen hyvin. Massaksi Schwalbeille punnitsin 887 g + 902 g eli isommat kevlar-reunaiset taittuvakylkiset renkaat olivat pienempiä vaijerirenkaita kevyemmät. Tähän mennessä vaikuttaa hyvältä.

Schwalbe Nobby Nic 27.5 x 2.6″, Schwalbe Nobby Nic 27.5 x 2.35″ ja Deli Tire 27.5 x 2.1″ irrallaan.

Mutta. Schwalbe suosittelee näin leveille renkailla lähintään 30 mm sisäleveydellä varustettuja vanteita. Whitessä vanteiden lisäleveys on hieman perinteistä 19 mm maastovannetta leveämpi 21 mm ja kyllähän niillekin pystyi nämä 2,6″ renkaat asentamaan, mutta renkaan muoto oli tällöin melko pallomainen ja ei valmistajan tarkoittama. Edessä 2.6″ rengas mahtui kuitenkin näillä kiekoilla ja vakiosisureilla pyörimään loihakkaasti ja takanakin tilaa oli riittävästi.

Kiekot

Vaan sittenpä onneksi iski silmääni RCZ-verkkokaupan tarjous DT SWISS M1900 SPLINE 30 27.5″ kiekkosetistä. RCZ tyypillisesti myy vanhaa varastoa eli ylivuotisia pyöriä ja osia ja tässäkin tapauksessa kiekot olivat n. 2018-vuosimallia, vaan mitäpä tuosta kun näissä oli himoittu 30 mm sisäleveys tavallisilla non-boost navoilla ja hintakin oli hyvin kohtuulliset 129,99 euroa + rahti. Ei siis kun tilaus sisään ja kiekot tulivat parin viikon odottamisen jälkeen kotiovelle.

Kiekot toimitettiin jykevän kokoisissa laatikoissa (kaksi teipattuna yhteen).

DT Swissin kiekoissa on hintaan nähden koko joukko hyviä ominaisuuksia sisäleveyden lisäksi: 28 kpl suoravetopinnoja (vrt. Mavicilla vastaavassa XA-mallissa vain 24 kpl – kestääkö oikeasti maastokäytössä?), melko yleiset 370-navat, kohtuullinen massa, 120 kg painoraja systeemille ja tubeless-yhteensopivuus. Lähes ainoa itseäni hienoisesti ärsyttävä seikka on vapaarattaan äänekkyys pyörän rullatessa ilman polkemista. Massaa kiekoilla ilman jarrulevyjä ja akseleita oli 885 g + 1024 g (takakiekko sis. QR holkit) eli yhteensä 1909 g. Whiten MD21-kiekot taas painoivat vastaavasti 1038 g + 1224 g = 2262 g, eli M1900:t ovat 353 grammaa vakiokiekkoja kevyemmät, vaikka ovatkin DT Swissin edullisinta sarjaa.

Sovittimien metsästystä

DT Swissin etunapa on vakiona mallia 15×100 mm läpiakseli ja sellaistahan ei Whiten halpaan Suntour-joustokeulaan saa kiinni, sillä siinä on perinteinen 9 mm pikalinkku (eng. quick release eli QR). Tähän tilasin DT Swissin 15 mm -> 9 mm QR -sovittimen, joka on käytännössä koneistettu 34 gramman alumiinipötkö. Tämän pitäisi olla jämäkin ja paras vaihtoehto pikalinkulliseen keulaan, mutta DT Swissiltä löytyisi myös kevyemmät QR-päätyholkit tähän napaan.

Takana taas on oletuksena 142 mm leveälle ja halkaisijaltaan 12 mm akselille sopiva napa Shimanon vapaarattaalla, mutta tähän löytyi ilokseni yhdeltä paikalliselta harrastajalta puoli-ilmaiseksi ylimääräiset päätyholkit, joilla napa muuttui pyörään sopivaksi 135 mm pikalinkkumalliksi.

Renkaiden sovittelua

Koska kiekot olivat tubeless-yhteensopivat ja valmiiksi tubeless-teipatut, testasin niitä hetimmiten ilman sisäkumia.

Valitettavasti 2,6″ Nobby Nic ei mahdu tubelessina (jolloin rengas paisuu isommaksi kuin sisäkumin kera) pyörimään 30 mm leveällä vanteella Whiten takahaarukassa. Aaaargh! Kaikki tämä vaiva … turhaan? 🙁 Pelivaraa on yksinkertaisesti liian vähän ja renkaan reunimmaiset nappulat alkaisivat syödä alumiinin päältä maalipintaa. No, onneksi minulta löytyi Nobby Nic myös 2,35″ kokoisena, joten nielin tappioni ja asensin sellaisen taakse. Nyt tilaa on riittävästi kumin ympärillä ja painossakin säästettiin 2,6″ renkaaseen verrattuna 195 grammaa, sillä 2.35″ rengas painoi 707 g ja on leveällä vanteella tubelessina kuitenkin vakiorengasta leveämpi.

2,35″ Nobby Nic takana, aavistuksen isompikin saattaisi mahtua, mutta Schwalbella ei oikein ole vaihtoehtoja 2,35″ ja 2,6″ välillä.

Edessä 2.6″ rengas mahtuu tubelessinakin pyörimään mainiosti ja hyvä niin, sillä kovassakaan iskussa eturengas ei missään nimessä saa ottaa kiinni haarukkaan, sillä tällöin kuski aloittaa helposti lentomatkan ohjaustangon yli.

Eteen jäi hyvin tilaa 2,6″ Nobby Nicin kanssa.

Jarrulevyt

Jarrulevyt ovat Whiten kiekoissa Centerlock-malliset, kun taas hankkimiini DT Swisseihin sopivat perinteiset 6-pulttiset levyt. Ostin siis kaksi kappaletta uusia Shimanon SM-RT66 -jarrulevyjä. Whitessä on sekä edessä että takana on 160 mm levyt eli jarrutehoa voisi luultavasti kasvattaa vaihtamalla eteen 180 mm levyn. Keveälle kuskille tosin nykyinenkin etujarrun teho saattaa olla aivan riittävä.

Mukava yllätys oli, että hankkimani kohtuuhintaiset 6-pulttiset Deore-jarrulevyt ovat pultteineenkin reilusti keveämpiä (à 129 g) kun Whiten kiekoissa olleet Shimanon halvimman Tourney-sarjan levyt SM-RT10 (à 180 g). Kahdella roottorilla siis säästöä 102 grammaa! Happy times!

Litkuttelua

Tubeless-renkaissa käytetään sisärenkaiden sijaan lateksi-tiivistyslitkua tekemään renkaista paremmin ilmojen karkaamista ja puhkeamista vastustavat. Itse litkutusoperaatio menee niin, että ensin vanteelle laitetaan tubeless-teippiä peittämään pinnojen reiät ja puhkaistaan venttiilin kohdalle reikä. DT Swissin kiekoissa tämä oli tehty jo valmiiksi. Sitten kiristetään paikoilleen tubeless-venttiili, joka tuli tässä tapauksessa kiekkojen mukana.

Tämän jälkeen on litkun lisäämiseen tarjolla kahta lähestymistapaa.

Brutaalimpi tapa on asentaa kumi melkein kokonaan vanteelle, mutta jättää se alaosastaan raolleen ja kaataa litku muodostuneeseen taskuun, minkä jälkeen kumi väännetään kieli keskellä suuta vanteelle varoen sottaavan litkun roiskumista ympäristöön ja sen jälkeen kompressorilla perään maksimipaineiden verran ilmaa, että kumi napsahtaa ja asettuu tiiviisti vanteen hyllyille.

Sivistyneempi tapa on asentaa kumi vanteelle normaalisti, napsauttaa paikoilleen kompressorilla ja kenties mallata sopivuutta pyörään, minkä jälkeen tubeless-venttiilin sielu pyöritetään pois (kiekkojen mukana tuli tähän oma työkalu, mutta yleismallin pinna-avain toimii myös) ja ilmojen karattua kaadetaan/puristetaan venttiilin kautta litku kumiin, pistetään sielu paikoilleen ja ilmaa perään. Hyvä ensiostos tähän hommaan on Orange Sealin tiivistyslitku, koska sen mukana tulee tiiviisti pyörän venttiilin ympärille asettuva letku ja pullosta pystyy puristamaan litkut paineella osoitteesta toiseen. Toinen hyvä vaihtoehto on hankkia Stan’s NoTubesin ruisku.

Käytin tällä kertaa Stan’sin litkua, koska sitä sattui olemaan sopivasti varastossa ja se ei ole muutenkaan huono valinta, onhan valmistaja alan konkareita. Muutaman eri asennossa pyörittelyn ja pienen testilenkin jälkeen tubelisoidut kiekot alkoivat pitää ilman sisällään, tätä ennen tuli paikoitellen muutama tippa litkua näkyviin renkaan ja vanteen saumakohdasta ja jouduin pumppaamaan renkaisiin hieman lisää ilmaa.

Pistin kumpaankin renkaaseen 90 g litkua, joten kun alkuperäiset Deli Tiren sisärenkaat painoivat 228 g + 230 g, tuli painon säästöä tällä operaatiolla 278 grammaa. Ei pöllömpää!

Lopputulos

Isommilla renkailla edullinenkin pyörä näyttää katu-uskottavammalta, vai pitäisikö sanoa maastouskottavammalta?

Kevyempi, turvallisempi ja mukavampi, kaikki samalla kertaa? Toivoakseni näin. Parin maastolenkin perusteella kyseessä on ainakin aivan toimiva yhdistelmä.

Loppuun vielä laskelma painonsäästöstä:

Renkaat -312 g
Kiekot -353 g
15 mm -> 9 mm QR -sovitin +34g
Jarrulevyt -102 g
Sisärenkaiden korvaaminen litkulla -278 g

Yhteensä -1,011 kg, eli aika tuntuva kevennys.

Hinta/kevennys/hyöty-suhteeltaan ovat tubeless-renkaat + litku helposti yllä olevan listan paras ostos.


Jos pidit artikkelista, niin käypä vielä tykkäämässä Facebook-sivustani, niin et missaa tulevia juttujani! 🙂

Leave a Reply