You are currently viewing Sähkömaastopyörän keventäminen: Kiekot, jarrulevyt ja litkutus

Sähkömaastopyörän keventäminen: Kiekot, jarrulevyt ja litkutus

Ostin kevään alennusmyynneistä ensimmäisen sähköavusteisen pyöräni – Canyon Neuron:ON 6:n – ja luomupyöriin verrattuna sen n. 25 kg massa on äkikseltään jo aikamoinen. Joku voisi tietysti sanoa, että pyörän Shimano EP8 -moottorin hetkellinen 500W teho ja 85 Nm vääntö enemmän kuin kompensoi tämän ja ei näin väittävä toki aivan väärässäkään ole – ainakaan suoraan ajettaessa. Painava pyörä kuitenkin vaatii maaston kiemuroissa vähän määrätietoisempaa ohjastusta ja totuttua ronskimpia otteita kulkeakseen sinne, minne kuski sen haluaa menevän. Ehkäpä sitä voisi keventää?

Tulipa sitten päivänä muutamana RCZ-nettikaupan mainos taas sähköpostiini ja siinä kaupattiin DT Swissin hiilikuituisia HXC 1501 Spline LS -kiekkoja hintaan 599,99€. Kohtalaisen paljon rahaa, mutta tuumailin, että siinähän olisi tähän pyörään kevyt ja kestävä kiekkosetti “loppuelämäksi”, hiilikuitukiekot kun käsitykseni mukaan ovat alumiinisia kestävämpiä (ks. video). Hintakin olisi 400 euroa halvempi, kuin mitä luottokauppani Bike-Discount niistä pyytää. Lisäksi aiemmin hankkimani DT Swissin M1900:t ovat olleet täysin ongelmattomat. Ei kun tilausta sisään siis, kerranhan täällä vain eletään! Tällä kertaa toimitus otti vain noin kaksi viikkoa ja paketista löytyi juuri sitä mitä pitikin.

Kuva: DT Swiss

Paras on hyvän pahin vihollinen

Unelmakiekkoni olisivat olleet DT Swissin EXC 1501:t eli enduro-käyttöön tarkoitetut järeät mutta keveät huippukiekot, mutta sellaisia en ole nähnyt tarjouksessa, joten HXC 1501:t ovat suurin piirtein toiseksi paras vaihtoehto.

HXC LS:t ovat EXC:hen nähden speksien perusteella 83 grammaa painavammat ja nämä LS-mallit (Light Support) on valmistaja suunnittelut erityisesti alle 20 kg kevyt-sähkömaastureihin, mutta kiekoille on speksattu kuitenkin sama 130 kg maksimi systeemimassa (kuski + pyörä) kuin EXC:lle ja myös niiden ASTM-luokitus on sama eli ne kestävät väitetysti alle 122 cm korkeat pudotukset. Toisin sanoen en ole yhtään huolissani kiekkojen kestävyydestä sellaisessa käytössä, mihin Neuron:ON ylipäätään sopii. Toisekseen DT Swissin kiekkoihin löytyy hyvin varaosia ja huolto-ohjeita, jos korjaustarvetta ilmenee.

Vertailua Canyonin vakiokiekkoihin

Neuronissa oli vakiona alla alumiiniset Rodi Tryp 30 -kehät 30 mm sisäleveydellä (593g/kpl), Shimanon edulliset Boost-standardin MT400-navat ja näiden välissä tavallisia J-pinnoja 32 kpl. Ihan järkevää ja asiallista perustason osaa.

HXC 1501:n kehät ovat hiilikuitua 30 mm sisäleveydellä (DT Swiss ei näihin itse asiassa muuta leveyttä tarjoakaan), navat hyvinä pidetyt DT Swissin 240:t, joissa 28 kpl suoravetopinnoja. Navoissa on perinteisten kynsien sijaan 30-hampainen räikkämekanismi (EXP OS). Kiekot tulivat Shimanon Micro Spline -vapaarattaalla, joten nykyisen 10-lehtisen pakan säilyttääkseni tilasin 11-speed/HG-yhteensopivan vapaarattaan, joka DT Swissiltä onneksi näihin löytyy SRAMin XD:n ohella.

Kummatkin kiekkosarjat olivat valmiiksi tubeless-teipattuja. DT Swissien mukana tuli myös tubeless-venttiilit.

Vakiokiekot Rodi Tryp 30:t olivat myös asiallisesti tubeless-teipattuja.

Kiekot puntarissa

Nyt se tärkein, eli mitä nämä valssit painavat. Massat punnitsin ilman venttiileitä, akseleita ja centerlock-lukitusrenkaita, jarrulevyjä, pakkaa ja vakioilla tubeless-teipeillä. Kummassakin takanavassa oli paikoillaan Shimanon perinteinen HG-vapaaratas.

Rodi Tryp 30 -etukiekko (Shimano HB-MT400-B napa) 1045 g
Rodi Tryp 30 -takakiekko (Shimano FH-MT400-B napa) 1256 g
Kiekkosetin paino 2301 g.

DT Swiss HXC 1501 Spline LS -etukiekko 832 g
DT Swiss HXC 1501 Spline LS -takakiekko 933 g
Kiekkosetin paino 1765 g.

Pyörä keveni siis tällä muutoksella 536 grammaa. Eli jokainen säästetty gramma maksoi 1,12 euroa, halpaa kuin tupakka! 🤪 Itse asiassa painonsäästölle tuli tätäkin enemmän hintaa, sillä päälle tulivat tietysti toimituskulut ja erikseen hankittu Shimanon HG-vapaaratas.

Jarrulevyjen päivitys

Kanjonissa on vakiona riittävän kokoiset Shimanon 203 mm levyt sekä edessä (SM-RT30-L) että takana (RT-EM300-L), josta löytyy myös integroituna pyörän nopeuden mittaamiseen (ja rajoittamiseen) tarvittava magneetti. Kyseiset roottorit ovat halvinta, mitä Shimanolta löytyy tässä kokoluokassa, mikä tyypillisesti tarkoittaa myös suurta massaa. Vaan kuinka suurta?

Shimano SM-RT30-L: 234 g
Shimano RT-EM300-L: 243 g


Näitä kevyempiä jarrulevyjä on helppo löytää, mutta valitettavasti DT Swissin kiekot tulivat natiivisti Center Lock -yhteensopivina (eikä mukana ollut adapteria 6-pulttisille levyille), mikä rajaa jonkin verran vaihtoehtoja.

Shimanon omista levyistä XTR-sarjan 203 mm RT-MT900 on parhaasta päästä, joten tilasin sellaisen ja kaveriksi magneetilla varustetun RT-EM910:n.

Punnitsemani massat ilman lukkorenkaita:


Shimano RT-MT900: 150 g
Shimano RT-EM910: 154 g


Pelkillä levyjen vaihdolla säästyy siis 173 grammaa. Bonuksena myös parantuneet jäähdytysominaisuudet (jos on pitkiä laskuja) ja mahdollisuus käyttää metallia sisältäviä jarrupaloja (itsellä vakiot resiinipalat).

Vaan ei siinä vielä kaikki. Uusien roottoreiden mukana tuli alumiiniset lukkorenkaat, siinä missä alkuperäisten jarrulevyjen lukkorenkaat olivat terästä.


Teräksinen lukkorengas: 20 g
Alumiininen lukkorengas: 10 g

Näistä tuli siis lisäkevennystä yhteensä 20 gramman verran, eli kaiken kaikkiaan pyörän painosta lähti 193 grammaa. Ja kun uudet levyt kustansivat 140,68 € (+ postikulut, mutta leikitään että niitä ei ollut koska tilasin muutakin tavaraa), niin painonsäästölle tuli hintaa kiekkoihin nähden hieman kohtuullisemmat 0,73 €/gramma.

Sisäkumien korvaaminen tiivistyslitkulla eli litkutus

Canyonin vakiokiekot tulivat asiallisesti tubeless-teipattuina jo tehtaalta. Ne olivat kuitenkin varustettu sisäkumeilla, mikä on varmasti helpoin ratkaisu kasauksen, varastoinnin ja pyörän käyttöönoton kannalta.


Poistetut Maxxiksen valmistamat sisurit painoivat 486 grammaa.

Tilalle täytyy ilmavuotojen estämiseksi laittaa sopiva määrä lateksi-tiivistyslitkua eli sealanttia ja käytin tähän Stan’s NoTubesin ainetta. Riittävä määrä on aina vähän arvoitus, mutta laitoin renkaisiin yhteensä 300 gramman edestä litkua eli ehkä jopa hieman reilun puoleisesti.

Sinne meni. Orange Sealin pullossa on näppärä letku, jolla pahanhajuiset ja sotkevat litkut on näppärä pukata siististi renkaan sisälle.

Tubeless-käyttöön tarvitaan erityiset tubeless-venttiilit ja sellaiset tulivat onneksi uusien kiekkojen mukana. Niiden massa oli 4 grammaa per kpl. Kevennystä tuli siis kaikkiaan 178 grammaa.

Kun tiivistuslitku maksoi 23,96 euroa per 946 ml ja minä käytin sitä 3 desilitraa, tuli renkaiden litkutukselle hintaa 7,6 euroa. Painonsäästön hinta oli erittäin edullinen 0,04 euroa per gramma! Lisäksi mukana tulevat tubelesoinnin muut edut eli parempi suoja puhkeamista vastaan, pienempi vierintävastus ja ehkä myös parempi ajotuntuma. Toisaalta litku ei pysy renkaassa ikuisesti, vaan sitä joutuu välillä lisäämään, eli rahan meno ei lopu tähän. Toisaalta myös sisäkumit kaipaavat välillä vaihtoa tai korjausta.

Vanhojen tai kuluneiden renkaiden tapauksessa kumit saattavat hikoilla litkua kylkien läpi vielä viikkojenkin päästä. En voi valittaa, koska sain tämän 2,4″ Magic Maryn lahjoituksena.

Ajotuntumia

Nyt kun pyörään on pultattu kiinni ylähyllyn osaa, niin tottahan se tuntuu ihan kuin uudelta fillarilta? Eipä oikeastaan.

Aiemmin paikallaan raskaalta tuntunut pyörän on edelleen raskas jumpata sisään autotallin sivuovesta. Maantiepyörässä (korkealaippaiset) hiilikuitukiekot tuntuivat todella jäykiltä ja epämukavilta, mutta ainakaan tässä täysjoustopyörässä en ollut huomaavinani mitään suurta eroa mukavuudessa suht’ rauhallisessa ajossa. Toisaalta kun tein samalla tubeless-muunnoksen ja ajoin nyt kuskin massaan nähden melko pienillä rengaspaineilla (1,6/1,7 bar), niin tämä saattoi hyvinkin pehmentää tuntumaa.

Tubelessina ajo kuitenkin mielestäni sai pyörän nyt rullaamaan paremmin (kokeilin myös polkemista ilman avustusta) ja pitoa oli aiempaa paremmin tarjolla, mikä tuntuisi luonnolliselta, jos/kun rengas muotoutuu herkemmin maaston epätasaisuuksiin.

Maantiepyörässä kevyet kiekot saavat pyörän reagoimaan nopeammin voiman tuottoon, mutta painavassa jousitetussa sähköpyörässä eroa on kyllä vaikea huomata, jos sitä on. Ehkä ohjaus oli karvan verran responsiivisempi sekä pyörä leikkisämpi ja helpompi ohjastaa teknisissä paikoissa? Se on kuitenkin varmaa, että 30-hampainen ratchet-vapaaratas on merkittävästi äänekkäämpi kuin Shimanon navan vapaaratas.

Jarrujen teho taas yllätti. Voisin vaikka vannoa, että jarrut tarraavat nyt kiinni aiempaa hanakammin. Vanhatkin roottorit olivat vielä uudenkarheat, joten en pysty pistämään tätä niiden kuluneisuuden tai likaisuuden piikkiin. Toisaalta pyörivää massaa on nyt aiempaa vähemmän, millä lienee suora vaikutus jarrujen tuntumaan. On toki myös mahdollista, että jarrusatuloiden uudelleenasemointi kiekkojen vaihdon yhteydessä vaikutti asiaan.

Kaiken kaikkiaan ajamisen ilo ei ainakaan vähentynyt ja palasin hymyssä suin testilenkiltä!

Disclaimer: tein tämän osapäivityksen heti kesälomareissulta palattuani, eli ihan tuoreessa muistissa ei ole, miltä pyörä tuntui ennen reissua. Kommentteihini voi siis suhtautua terveellä epäluulolla 🙂.

Kannattiko?

Rahaa paloi lähemmäs 800 euroa ja pyörä keveni 910 grammalla. Oliko järkeä vai ei?

Lähtisin itse purkamaan tätä siitä lähtökohdasta, että kun itse pyörä oli edullinen (3078 euroa toimitettuna), niin tällä sijoituksella sain nyt maasturiini keveämmät ja paremmat kiekot ja jarrulevyt kuin mitä on nykyisessä Neuron:ON CF 9 -huippumallissa (7299€). Lisäksi voin nyt joko myydä alkuperäiset osat tai jättää ne varaosiksi.

En siis kadu – ainakaan vielä 🙂.

Mielestäni lähes jokaisen maastopyöräilijän kannattaa mahdollisuuksien mukaan kokeilla renkaiden litkutusta, sillä tarvittava aine ja venttiilit eivät paljoa kustanna hyötyihin nähden ja keskellä korpea tapahtuva renkaan puhkeaminenkin saattaa jäädä kokematta. Erityisen helppoa tubeless-muunnos on, jos kiekot ovat jo valmiiksi tubeless-teipatut, niin kuin oli tämän Neuron:ONin tapauksessa.

Siinä kaikki tällä erää, pitäkäähän ketjut kireinä!

Valmista. Takana Mucky Nutz MudGuard Rear ja edessä Wolfcarbonin lokasuoja.

Jos pidit artikkelista, niin käypä vielä tykkäämässä Facebook-sivustani, niin et missaa tulevia juttujani! 🙂

This Post Has 3 Comments

  1. Amir Näveri

    Et miettinyt kumien vaihtoa, niissä jos missä on huikeita painoeroja. Itse vaihdoin orkkis kumit jopa hieman leveämpiin toisen merkin päällyskumeihin ja painoa lähti yht yli 500g! Koossa 27.5″

    1. Janne

      Aiheellinen kysymys! Tottakai olen harkinnut myös kumien vaihtoa, mutta koska lähistöllä on tarjolla Kaakkurin Liikuntamaan alamäkireitit, kaipaan renkailta enemmän maksimaalista pitoa kuin keveyttä. Millään merkillä isonappulaiset ja jäykkärunkoiset renkaat eivät valitettavasti ole erityisen keveitä. Jos ajaisin vain neulaspolkuja, niin esimerkiksi Schwalben vähämassaiset ja hyvin rullaavat Rocket Ronit toimisivat varmasti ihan hyvin.

  2. Esa

    Itselläni on Strive:ON. Molemmissa kiekoissa insertit ja Maxxiksen DH rsskaat kumit.. ”Täystehoavusteinen” sähkis mielestäni poistaa keventelytarpeen, ellei samalla saa luotettavuutta lisää. Mielestäni sähköllä ajotyyli tulee muuttua luomuun nähden. Kohti ja päin esteitä, ei kierretä niitä enää. Toki Neuronissa suattanee olla hieman vähän juustoa tähän, siksi päädyin itse Strive:ONiin. Minulla oli Spectral:ON, mikä tuntui myös hieman underdogilta maastossa… nyt kaikki on kohdallaan ja meno sen mukaista. Ei ole haitannut kasvaneet painot kiekkojen kehällä eikä kokonaismassa.

Leave a Reply