Omaa napaani olen huoltanut syömällä usein ja paljon, mutta tässä jutussa on kyse n. 10 vuotta kilometrejä nielleen Cannondalen 24″ kiekosta. Kyseisen kiekon navasta löytyy perinteiseen tapaan kuppi, kartio ja irtokuulat kummaltakin puolelta napaa. Modernimmassa vaihtoehdossa navassa olisi käytetty konelaakereita, mutta sellaisen huolto on eri postauksen paikka.
Pyörittelin kiekkoa ja totesin sen pyörivän itse asiassa varsin kevyesti. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että usein laakereissa on vanhemmiten melko niukasti rasvaa tai hyvin vanhoissa se on saattanut jopa olla aivan kovettunutta. Avasin napaa sen verran, että pystyin turauttamaan laakerikuulien päälle lisäkerroksen voiteluainetta ja pistin kiekon uudelleen kasaan, Vaan nytpä siihen oli tullut sivuääni, eli pieni ajoittainen rahina. Laakereihin käsiksi päästäkseni olin joutunut liikuttamaan akselia, ja ilmeisesti sen mukana oli nyt päätynyt ruostetta tai muuta likaa laakereihin. Huoh.
Oli siis aika yrittää tehdä perusteellisempi huolto ja dokumentoida samalla iloksenne, että miten se käy.
Purkaminen
Olen poistanut tästä navasta jo kierrepakan ja jäljelle jäävä osuus on itse asiassa hyvin yksinkertainen rakenteeltaan. Avaamisen voi tehdä kummalta puolen vain ja toisen puolen mutteria ei tarvitse avata, mikä mielestäni on suositeltavaakin – tästä lisää myöhemmin.
Työkaluiksi tarvitaan tyypillisesti kaksi erikokoista kiintoavainta, joista toisen täytyy olla pyöräkäyttöön tarkoitettu kapea kartioavain. Minun yleiskartioavaimessani on koot 13-16, ja tähän napaan sopi siitä 15 mm pää. Ylempään mutteriin taas tarvittiin 17 mm avain. Kapeakärkiset pihdit ovat hyvät laakerikuulien poimimiseen ja asetteluun.
Avaaminen käy siten, että kapealla avaimella pidetään alempaa kartiota paikoillaan ja väännetään ylemmästä vastapäivään.
Tässä napamallissa irtoaa akselin tästä päästä pois kolme osaa (tai itse asiassa neljä, mutta aluslaatta oli jäänyt kuvissa kiinni väliholkkiin).
Osien poiston jälkeen päästään jo ihailemaan laakereita. HUOM: akseli on tässä vaiheessa jo täysin irti ja putoaa pois, jos et tue sitä alhaalta päin. Akselin poistaminen saattaa tietää alapuolen laakereiden tipahtamista lattialle, jos ne eivät ole edelleen kiinni rasvassa. Tässä tapauksessa olivat.
Akselin poiston (tai alemmaksi pudottamisen) jälkeen on aika noukkia laakerikuulat (tässä tapauksessa 9 kpl per puoli) varovasti talteen. Näitä ei kannata sekoittaa toisen puolen laakerikuulien kanssa, sillä kuulat voivat olla erilaisia tai ainakin erilailla kuluneita. Kuulien poistaminen onnistuu kenties näppärimmin magneettia hyväksikäyttäen.
Tämän jälkeen kannattaa kuulat poistaa myös toiselta puolelta ja palata takaisin aloituspuolelle, jossa on nyt laakeripesän edessä vielä pölysuoja. Pölysuojan voi parhaassa tapauksessa vetää ihan sormella pois (onnistui tällä kertaa toiselta puolelta), tai jos ei lähde helposti, niin turvallisempaa voi olla jättää paikoilleen ja pyrkiä reiän kautta putsaamaan sisäpuoli.
Halusin kuitenkin ottaa myös ei-vetopuolen pölysuojan irti, mutta se oli niin tiukasti paikoillaan, että jouduin vääntämään varovasti ruuvimeisselillä eri puolilta, että sain sen irti. Rusikointi ei kannata, sillä pölysuoja on ainakin tämän navan tapauksessa helposti muotoaan muuttavaa ohutta metallia. Operaatioon löytyy muuten aivan erikoistyökalukin, jos näitä on tarpeen useinkin irrotella. Tämä video näyttää, miten työkalua käytetään.
Pölysuoja irrotettuna. Nitriilikäsineet ovat hyvät rasvaisia osia käsiteltäessä, minulla oli tosin nyt varastossa vain vinyylikäsineitä.
Tämän jälkeen pyyhin paperilla pois ylimääräiset rasvat akselista ja laakerikuulista ja hankasin rasvanpoistoaineella kostutetulla rätillä laakerikupit puhtaaksi … tai ainakin niin puhtaaksi kuin lähtivät. Navan sisältä puhalsin pölyt pois paineilmalla.
Toinen kuppi näytti vain hieman likaiselta tai kuluneelta ja toinen taas viittä vaille vainaalta. Tässä kohtaa olisi ollut hyvä kuulakärkikynän päällä tunnustella, että tuntuuko kupeissa kuinka paljon epätasaisuutta, mutta jäi nyt tekemättä 🙁 .
Akselin ei-avatun pään kartiossakin oli merkittävää rosoisuutta, mikä on aina huono juttu kun tavoitteena on samettisen pehmeä pyöriminen. Pellepelottomat saattaisivat pistää venttiilien hiomiseen tarkoitettua tahnaa kuppeihin ja pyörittää kiekkoa vanhojen kuulien kanssa, sitten perusteellinen puhdistus ja uudet kuulat ja rasvat tilalle. Itse en tätä nyt alkanut testaamaan, mutta ehkä vielä joku päivä…
Kartioita näyttäisi löytyvän varaosinakin, mutta tällöin olisi syytä tietää navan tyyppi/valmistaja, mutta tämä tieto minulta tässä tapauksessa puuttui. Paikallinen pyöräkorjaamo olisi tässä saattanut olla todella hyödyllinen, jos sieltä olisi mallikappaleen avulla löytynyt uudensileä osa tilalle. Kun nyt on kyseessä vain muutamassa vuodessa pieneksi käyvä lasten pyörä, niin tuumailin, että luultavasti juniori kuitenkin ajaa näillä kiekoilla aivan tyytyväisenä kunhan vain puhdistan osat ja asennan uudet rasvat.
Laakerikuulia taas kyllä löytyy laakeriliikkeistä, samoin kuin hyvin varustetuista pyöräkaupoista. Nettitiedon mukaan 1/4″ tuuman (6,35 mm) kuulat ovat hyvin yleisiä takanavoissa, mutta tämän yksilön kuulat olivat kyllä vähän pienempiä: 6,29 mm. Liekö kuluneet käytössä? Ne kuitenkin tuntuivat ja näyttivät aivan hyviltä, joten en lähtenyt metsästämään varaosakuulia.
Kasaus
Sitten ei muuta kuin uudet rasvat laakerikuppeihin ja latomaan kuulia takaisin paikoilleen. Rasvana käytin Bilteman melko pehmeää PTFE-rasvaa, joka tuoteselosteen mukaan sopii myös laakereihin. Fillarifoorumeilta löytyy montaa eri mielipidettä, että mikä rasva on parasta, mutta itse olen sitä koulukuntaa, että tärkeintä on, että rasvaa on riittävästi.
Kun kuulat ovat paikoillaan, on aika pistää rasvaa vielä niiden päällekin ja painaa pölysuojat paikoilleen. Toisella puolen suoja oli huomattavan löysä ja helppo asentaa, kun taas kuvan puolella se vaati jo melkoisesti peukalovoimaa ja meni lopulta syvemmälle kuin oli alun perin. Nähdäkseni rakenne on sellainen,että suoja ei kuitenkaan pääse ottamaan kiinni laakereihin, joten en alkanut justeeraamaan sitä enää takaisinpäin.
Kun pölysuojat ovat paikoillaan, tehdään kasaus purkamiseen nähden päinvastaisessa järjestyksessä, siten että akseli ja laakerikuulat sijoittuvat napaan nähden samalle puolen kuin ne olivat alun perin (symmetrisen etunavan tapauksessa kannattaa aluksi merkata jollain teipinpalasella toinen puoli kiekosta, niin ei tarvitse arvailla puolta kokoonpanon aikana).
Laakerivälyksen säätö
Laakerin kiristäminen sopivaan tiukkuuteen on oma taiteenlajinsa, enkä ole ihan varma, että teenkö sen parhaalla mahdollisella tavalla 🙂 . Pyörittelen kartion sormitiukkuuteen kiinni ja kun avaimilla kiinnipitäen väännän ylemmän lukitusmutterin tiukasti kiinni, niin alempi kartio yleensä kääntyy sen verran, että laakerit pyörivät sopivan kevyesti. Sopivan välyksen hakemista hankaloittaa se, että tämän ohjeen mukaan välys pienenee, kun vanne kiristetään pikalinkulla kiinni pyörän haarukkaan. Parasta olisikin testata kiekkoa pyörään kiinnitettynä, tällöin juuri minkäänlaista liikettä ei saa tuntua vannekehää heiluttaessa, että jarrut toimivat kunnolla ja ohjaus pysyy tarkkana, mutta optimivälyksellä kiekon pitäisi silti pyöriä vielä kevyesti. Kun pitää akselin päistä kiinni sormilla ja pyöräyttää kiekkoa, niin liian pieni välys taas tuntuu ainakin tällaisessa kuluneessa navassa laakereiden selvänä pykältämisenä ja nykimisenä.
Muutaman kiristys-löysäysyrityksen jälkeen olin tyytyväinen välykseen ja kiekon pyörimiseen, ainakin näin ilman kuormaa se vaikutti laakeripintojen kuntoon nähden ihmeenkin hyvältä, alla video:
Akselin toisen pään mutteria ei tässä operaatiossa tarvinnut löysätä laisinkaan, mistä on se etu, että pikalinkkuakseli ei pääse kiertymään eli liikkumaan suhteessa navan keskikohtaan. Tästä seuraa, että kierrettä jää näkyville (ja ehdottomasti täytyykin jäädä) saman verran kummallekin puolelle, jos se oli alunperin mallillaan. Tämä taas on tärkeää turvallisuuden kannalta, koska pyörän ja pyöräilijän massa tulee näiden akselinpäiden varaan ja pikalinkun toiminta perustuu siihen, että akseli jää kiristettynäkin syvennykseen haarukan päiden sisälle. Tässä kuvassa on esimerkki vaarallisesta asennuksesta.
Siinäpä se, toivottavasti sinäkin opit jotain uutta! Kertokaa kommenteissa, jos tiedätte parempia tapoja tehdä navan huolto.
Jos pidit artikkelista, niin käypä vielä tykkäämässä Facebook-sivustani, niin et missaa tulevia juttujani! 🙂
Kiitos artikkelista! Selkeät ohjeet 🙂