You are currently viewing Konkeli testaa: ECO 48W led-työvalo – Kirkkaasti käyttökelpoinen

Konkeli testaa: ECO 48W led-työvalo – Kirkkaasti käyttökelpoinen

Vuosien varrella olen todennut Makitan sähkötyökalut laadukkaiksi ja etenkin merkin akkuporakoneet ovat olleet minulla ahkerassa käytössä. Niinpä minulla on useampikin kappale 14,4V ja 18V akkuja niihin ja yhtenä päivänä aloin tuumailemaan, että noistahan saisi myös näppärän virtalähteen astetta järeämmällekin pyörän valolle maastokäyttöön.

Koska en pihinä säästäväisenä miehenä suostu maksamaan laadukkaasta valosta yli 600 euroa (sillä rahallahan saa jo ihan hyvän joustokeulan pyörään…), tsekkailin, että mistä löytyisi halvimmalla watteja ja työvaloissa vaikutti olevan hinta-wattisuhde kohdallaan. Ja olisihan se kohtuullisen kahjoa pultata moinen fillariin, joten likimain pakkohan tätä oli alkaa testaamaan kaikkien teidän puolesta, jotka pyöritte öisin sängyssä pohtien työvalon sopivuutta pyörään… 🙂

Tutkailin paria eri vaihtoehtoa ja päädyin lopulta ostamaan 13,90 eurolla ECO 48W led-työvalon. Eihän tässä ainakaan korkealta tipu, jos se ei olekaan ihan silkkaa parhautta. Vaan käykö taas kerran niin, että ensin ostan huonon ja myöhemmin kunnollisen?

Mitä tuli hankittua?

Ensinnäkin ledejä ja watteja on paljon, 16 kpl nimellisteholtaan 3W ledejä tekee geelitukkaisten myyntimiesten logiikalla tietysti 48W valon – tästä lisää myöhemmin. Ledien valmistajaksi kerrotaan Taiwanin suurin ledien valmistaja Epistar, eli ne eivät välttämättä ole kehnoimpia mahdollisia, vaikka aivan varmasti tämä tuote on tähän hintaan suunniteltu ja toteuttu tiukasti hinta edellä. Tuotetiedoissa valokuvion mainitaan olevan mallia leveä, mutta ledien edessä olevat linssit ovat kirkkaita, minkä pitäisi mahdollistaa kohtuullisen pitkälle ulottuva valokuvio – toki linssin optiikastakin riippuen.

Toisekseen valon jännitealue on hyvinkin joustava, aparaatti kelpuuttaa sisäänsä 9-32 voltin jännitettä, mikä sopii hyvin tyypillisille akkutyökalujen akuille. Suojausluokka on IP67, mikä tarkoittaa pöly- ja vesitiivistä rakennetta, mikä on juuri se mitä metsäpoluilla tarvitaan. Alumiininen kotelo on myös huomattavan jämäkkää tekoa ja takaosassa on vielä järeä jäähdytysprofiili. Tässähän alkaa jo epäilemään, että rahoille saattoi tulla vastinetta…

Kyllä jäähtyy.

3D-tulostusta ja lisähankintoja

Vakiokiinnikkeellä ei tätä laitosta pyörän tankoon saa kiinni, joten suunnittelin Tinkercadilla rujon puoleisen tankokiinnikkeen 31,8 mm tangolle ja 3D-tulostin sen PETG-filamentista. Mitoitus osui ilmeisesti suurin piirtein kohdalleen, sillä ainakin toistaiseksi se on kestävänyt painavahkoa kuormaa.

Tulostettavan stl-tiedoston voit ladata itsellesi tästä linkistä. Käytin M5x50 pultteja, mutta hieman pidemmistäkään ei olisi haittaa nyloc-muttereiden kanssa. Pultinreiät tuli suunniteltua myös hieman nafteiksi, mutta niitä oli helppo suurentaa porakoneella. Markkinoilta löytyy kyllä valmiitakin lisätankosysteemeitä, joihin tällaisen valon voisi pultata.

Adapterin Makitan akulle tilasin AliExpressistä, joskin Makitalta löytyy myös virallinen adapteri. Adaptereita löytyy toki myös muiden valmistajien akuille – joskaan ei Makitalta 🙂 . Juotin adapterin johtoihin kiinni XT60-liittimet, jotka nimensä mukaisesti kestävät 60 amppeerin virtaa. Tämän luulisi piisaavan enemmän kuin hyvin.

Tilasin myös tankoon kiinnitettävän volttimittarin, josta voi arvioida akun varaustasoa ja kolmiasentoisen moottoripyörän valokytkimen, josta valon voi kytkeä pois (ja mahdollisen lähivalon päälle) jos vastaantulija ei sattuisikaan tykkäämään naamaansa kohdistetusta valonheittimestä.

Mittauksia

Luomumaastopyöräilijä arvostaa kevyttä pyörää, joten pyörän valo ei mielellään saisi olla sekään kovin painava. Valitettavasti tämä työvalo painoi kiinnikkeineen melko jyhkeät 756 grammaa. Eli ainakin noin puolet liikaa. Annoin tämän kuitenkin jo ostovaiheessa tuotetta hypistellessäni anteeksi, sillä hintaan ja oletettuun valotehoon suhteuttuna pidin työvaloa yhä testaamisen arvoisena.

Mittasin tehon täyteen ladatatun Makitan 18 V/6,0 Ah akun kanssa, jännitteen ollessa 20,2 volttia imaisi työvalo virtaa 1,53 A. Kertolasku kertoo siis todelliseksi tehoksi 30,9 wattia. Miksi tätä ei lukenut jo tuotepakkauksessa? Tässä vaiheessa pitää antaa tunnustus Kärkkäinen Oy:lle, jonka tuotesivulla on mainittu tämän valon mitattu virrankulutus ja myös mitattu valoteho (2495 lm).

Edullinen volttimittari näytti lähes samaa lukemaa kuin yleismittarini, eli sen tarkkuus on aivan riittävä akun varaustilan tarkkailemiseen. 18650-akkukennoja on 18 V akussa 5 kpl sarjassa ja yksittäisen kennon Makitan laturi lataa siis aika tarkalleen 4 volttiin saakka, mikä on hyvä juttu, sillä täyteen 4,2 volttiin saakka ladattuna kennojen käyttöikä oli reilusti lyhyempi.

Purkamani rikkinäisen Makitan 14,4 V akun kennot oli valmistanut Sony ja ei välttämättä ole huono arvaus, että tämän uuden 6,0 Ah akun sisältä saattaisi löytyä 10 kpl Sonyn top-of-the-line US18650VTC6-kennoja. Niille kerrotaan minimijännitteeksi 2,5 volttia, mutta itse lopettaisin varalta purkamisen jo 3 voltin kohdalla (jos ei akun oma suojapiiri katkaise virransyöttöä jo aiemmin), eli viiden kennon ollessa sarjassa silloin, kun volttimittari näyttää 15 volttia. Näin akut säilyttävät kapasiteettinsa pitempään.

Asennus

Tulin asentaneeksi tekemäni tankokiinnikkeen niin, että valo tuli perinteiseen tapaan tangon yläpuolelle. Sijoitus alemmaksi olisi ollut varmaan parempi, sillä nyt korkeahko valo blokkasi hieman näkyvyyttä eturenkaan etupuolelle, joskaan en ajossa kokenut tätä ongelmaksi. Tarpeeksi tehokas ja laajalle valaiseva valaisin saattaisi toimia myös emäputkeen kiinnitettynä.

Onhan se aika monsteri.

Akun jemmasin vaakaputkeen kiinnittyvään laukkuun, jonka etuosaan leikkasin pienen läpimenon johtojen sisäänvetoa varten. Nyt käyttämälläni 6,0 Ah akulla riittää 1,53 A virrankulutuksella jerkkua miltei neljän tunnin ajoon, mutta jos lenkit ovat reilusti tätä lyhyempiä, välttää tietysti pienempi ja keveämpikin akku.

Minulle luonteva paikka valokatkaisijalle oli oikealla puolen tankoa ja asensin myös volttimittarin sen viereen, vaikka vähän ahdasta tulikin.

Metsässä

Heti skutsiin päästyäni kävi selväksi, että jopa keski-ikäisen ihmisen silmin arvioituna valoa piisaa talviseen maastoajoon aivan riittävästi ja valokuvio on myös miellyttävän laaja. Harmillisesti valaisimen tuottaman valon laatu jättää toivomisen varaa, eli värilämpötila on kylmä valokuvion keskellä ja selvästi kellertävämpi reuna-alueilla. Keskelle valokuviota muodostuu myös kirkkaampi alue, jonka suuntasin alkumatkasta melko vähelle pyörän eteen, sillä valoa ylöspäin kääntämällä en kokenut saavani juurikaan parannusta kapeilla poluilla ajamiseen tarvittavaan valaistukseen.

Ylimääräisen massan vaikutus ohjaukseen oli pienempi kuin oletin, eli kyllä tämän kanssa voisi hyvinkin elää ainakin luomuläskillä hitaasti eteenpäin lyllertäessä.

Vertailin työvaloa myös referenssitaskulamppuuni Sofirn C8F:n. Ensimmäinen kuva on ECO-työvalosta ja lukitsin valotuksen siihen. Tässä kohtaa suuntasin muistaakseni valoa osoittamaan vähän enemmän ylöspäin.

ECO 48W

Ja sitten vertailukuva taskulampun 1800 luumenin moodista. Sofirn kohtasi selvästi voittajansa.

Sofirn C8F, 1800 luumenia

Valoteho säilyi silmämääräisesti samana koko lenkin ajan ja kun tunnustelin kädellä valaisimen pintaa, niin eipä se kyllä ollut lämmennyt minkään vertaa, kun ulkolämpötila oli noin -1 °C. Kun itsellä valon tarve painottu syksyyn ja talveen, niin saatanpa vielä joku päivä rälläköidä minun käyttöön turhan järeästä jäähdytyssiilesta osan pois keventääkseni valaisimen reiluhkoa massaa…

Tuomio

Kannattiko ja tekisinkö uudestaan? Jyrkkä ehkä! 🙂 Ei tämä täydellinen valo ole, mutta jo ihan käyttökelpoinen. Tai niin kuin Chernobyl-sarjassa todettiin: “Not great, not terrible.”

Jos tykkäät värkkäämisestä ja varastosta löytyy valmiiksi sopiva akku, niin juurikaan tätä halvemmalla et luultavasti saa näin paljoa käyttökelpoista valoa maastokäyttöön. Työvalosta väitetysti mitattu 2495 luumenia kun vastaa likimain kahta H4-halogeenipolttimoa eli auton perustason ajovaloja.

Hyvää
– Riittävästi luumeneita
– Pyöräilykäyttöön melko sopiva laaja valokuvio
– Halpa
– Jämäkkä rakenne
– Reilusti mitoitettu jäähdytys

Parannettavaa
– Korkeus ja paino pyöräilykäyttöön reippaahkoja
– Vaatii erillisen akun ja tankokiinnikkeen hankkimisen tai valmistamisen
– Valon värilämpötila keskeltä kylmä ja laidoilta lämmin

Pitäisikö seuraavaksi testata pyörässä LED-lisävalopaneelia?


Jos pidit artikkelista, niin käypä vielä tykkäämässä Facebook-sivustani, niin et missaa tulevia juttujani! 🙂

Leave a Reply