Kirjoitin taannoin arvion polkupyörän takavalosta mallia Xlite100. Valo oli muuten aivan asiallinen, mutta harmillisesti sen pidikkeen korvake rikkoutui muutaman ajokerran jälkeen valoa toiseen pyörään siirtäessäni, tehden tuotteesta täysin käyttökelvottoman.
Kuinka voi noin pieni muovilipare aiheuttaa näin suuren harmin? Mielestäni en edes käsittellyt sitä mitenkään liiallisella voimalla, eikä autotallissa ollut myöskään pakkasta, mikä haurastuttaa joitain muovilaatuja. En kuitenkaan lähtenyt kysymään ebay-myyjältä, että onko tällä tuotteella nk. perävalotakuuta (anteeksi, en voinut vastustaa sanaleikkiä 🙃).
Suunnittelu
Pienen muoviosan rikkoutuminen ei ole ylittämätön ongelma 3D-tulostimen omistajalle, jolla on käytössä ilmainen 3D-suunnitteluohjelma.
Mittailin työntömitalla rikkoutunutta osaa ja parin tunnin tinkeröinnin jälkeen oli ruudulla kohtuullisen samannäköinen osa. Murtunut muovikorvake oli paksuudeltaan 1,9 mm, mutta itse tein siitä varalta 3 mm paksuisen. Eipähän katkea enää niin helposti.
Tulostus
Sitten ei kun tulostin lämpeämään ja vähän yli puolen tunnin päästä oli uusi osa tulostettuna. Valitsin tulostusmateriaaliksi PETGin, koska se on kestävintä minulta löytyvää filamenttia. Negatiivisena puolena se tuntuu irtoavan aika helposti tuloksen aikana tulostuspedistä, joten olen nyt ottanut tavaksi klikata Curassa brim-tyyppisen laatan tulostamisen osan ympäri pedissä kiinni pysymisen varmistamiseksi. Tämä luonnollisesti taitellaan pois tulostamisen jälkeen yhdessä tulostuksenaikaisten tukien kanssa. Materiaalia kului kaikkinensa vain seitsemän sentin edestä.
Hutiloinnin korjailua
Osaa paikalleen sovitellessani totesin, että joko mittaukseni olivat pielessä tai kalibroimaton tulostimeni tekee vähän tilattua suurempia tulosteita. Jouduin nimittäin hiomaan tulostetta vähän joka puolelta.
Lisäksi olin tehnyt alumiinisen vastinkappaleen syvennyksestä vähän liian matalan, ruuvinreiästä liian pienen ja kaartuvasta taustapuolesta turhan vähäsegmenttisen. Varsinainen aivopieru oli kuitenkin kumipannan reikään tuleva korvake, jonka olin tarkemmin ajattelematta suunnitellut kaartumaan satulatolpan myötäisesti 🤦♂️. Tässä vaiheessa olisi ollut ihan perusteltua palata takaisin suunnittelupöydän ääreen, mutta kun PETGin tulostuslämpötila on 240 astetta, niin 440 asteen kuumailmapuhaltimen varovaisella avustuksella sitä pystyi onneksi helposti taivuttamaan ulospäin. Säästinpä aikaa ja seitsemän senttiä!
Lopputulos
Kaikista ongelmista huolimatta minulla on nyt kuitenkin se mitä tavoiteltiin, eli pyörässä paikoillaan pysyvä takavalo 🙂 .
Täällä postauksen lopussa olisi huomaavaista jakaa tekemäni 3D-malli kaikille maailman pyöräharrastajille, mutta koska suunnittelin varaosan aivan päin helvettiä, niin jätänpä sen nyt kuitenkin tekemättä 🙂 .
Xliteen löytyy onneksi edullisia varaosapidikkeitä, jos muutaman viikon toimitusaika ei haittaa.
Jos pidit artikkelista, niin käypä vielä tykkäämässä Facebook-sivustani, niin et missaa tulevia juttujani! 🙂